Urho Somersalmi

Etunimet: 
Urho Armas
Muut nimet: 
Sundell (entinen nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
23.09.1888
Syntymäpaikka: 
Helsinki
Kuolinaika: 
12.04.1962

Biografia

Näyttelijä

Mykkäkaudella uransa aloittanut Urho Somersalmi oli Suomen ensimmäisiä kansainvälisiä filmitähtiä, joka nähtiin uljaissa sankariosissa niin suomalaisissa kuin ruotsalaisissakin elokuvissa. Somersalmi siirtyi sulavasti myös äänielokuviin ja näytteli sekä elokuvissa että teatterissa viidellä vuosikymmenellä.

Puuseppä Johan Somersalmen (aiemmin Sundell) ja Amanda Fransiska Kourlaan lapset olivat erikoisen taiteellisia; myös Yrjö ja Aune Somersalmi tekivät uran esiintyvinä taiteilijoina. Helsingissä syntynyt Urho Somersalmi kävi viisi luokkaa Helsingin Suomalaista Reaalilyseota eli Ressua, mutta teatteri veti nuorukaista puoleensa. Hän aloitti näyttelijäopinnot Suomen Kansallisteatterin oppilaskoulussa 1906 kurssitoverinaan Aili Rosvall, jonka kanssa Somersalmi avioitui 1912. Urho Somersalmi sai heti valmistuttuaan kiinnityksen teatterin varsinaiseen henkilökuntaan. Hänen puolivuosisatainen uransa Kansallisteatterissa ennen eläkkeelle jäämistä vuonna 1958 johti komeaan rooliluetteloon Tituksesta Coriolanukseen ja kuningas Oidipukseen.

Urho Somersalmi esiintyi ensikertaa valkokankaalla ensimmäisessä kotimaisessa kokoillan näytelmäelokuvassa Sylvi (1913), jossa hänen vastavihitty vaimonsa Aili näytteli nimiosan. Ensimmäiset suuret elokuvaroolinsa Somersalmi teki Ruotsissa. Kun Mauritz Stiller sai tehtäväkseen ohjata Juhani Ahon romaanin pohjalta elokuvan Juha (Johan, 1921), hänen mieleensä muistui lapsuutensa ystävä Somersalmi ja näin näyttelijä päätyi Shemeikan rooliin. Stiller houkutteli Somersalmea myös Hollywoodin tuotantoihin, mutta nuori tähti kieltäytyi tarjouksesta. Somersalmi esiintyi ruotsalaisessa mykkädraamassa Hänen englantilainen vaimonsa (Hans engelska fru, 1927) ja varhaisessa äänielokuvassa Charlotte Lowensköldin tarina (Charlotte Löwensköld, 1930), jota varten hän opetteli ruotsinkielen.

Ensimmäisen merkittävän kotimaisen elokuvaroolinsa Somersalmi teki näytellessään tukkilaisten urhoollista päällysmiestä Aaprami Turkkaa Axel Slanguksen tukkilaisdraamassa Tukkijoella (1928). Suomi-Filmin elokuva oli yleisömenestys ja myytiin myös Ruotsiin, arvatenkin siinä esiintyvän Somersalmen ansiosta. Mykkäkaudella Somersalmi nähtiin vielä jylhän maskuliinissa rooleissa Kalle Kaarnan ohjaamissa elokuvissa Työn sankarilaulu (1929), jonka osastaan hän on kertonut itse eniten pitäneensä, ja Juhla meren rannalla (1929). Vuonna 1930 Elokuva-lehden lukijat valitsivat Somersalmen Suomen suosituimmaksi miestähdeksi, ennen Joel Rinnettä ja Helge Raninia.

Somersalmi siirtyi 1930-luvulla sulavasti myös äänielokuviin ja jatkoi sankariosien näyttelemistä. Hänet nähtiin muun muassa tukkipoika Erkkinä Erkki Karun Tukkipojan morsiamessa (1931) ja vuorineuvos Rosengreninä Karmankolon kuninkaassa (1938). Merkittäviin sivuosiin lukeutuvat Somersalmen myös teatterissa näyttelemä Karjamaan Köysti Pohjalaisten vuoden 1936 filmatisoinnissa. 1940-luvulla Somersalmi tulkitsi luonnerooleja esimerkiksi ihmisiä vihaavana erakkona Vaivaisukon morsiamessa (1944) sekä mielenhäiriöisenä vaarina elokuvassa Pimeänpirtin hävitys (1947). Musiikkipitoisessa draamassa Oi, aika vanha, kultainen...! (1942) Somersalmi näytteli keskeistä roolia ikuisena ylioppilaana Joonas Karhuna. Urho Somersalmi nähtiin vielä kerran kansainvälisessä elokuvaroolissa; hän oli mahtipontinen Väinämöinen suomalais-neuvostoliittolaisessa yhteistyöelokuvassa Sampo (1959).

Somersalmi palkittiin Pro Finlandia -mitalilla 1948. Atleettinen näyttelijä harrasti hiihtoa, kuulantyöntöä ja korkeushyppyä ja oli myös taitava maalari.

Somersalmien kuolema oli kuin paluu näyttelijäparin traagisimpiin rooleihin. Vuonna 1962 Urho Somersalmi surmasi mielenhäiriössä vaimonsa Suomen Näyttelijäliitolta lahjaksi saamallaan kirveellä ja teki sen jälkeen itsemurhan hirttäytymällä.

Riikka Pennanen

Kirjallisuutta

Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Viipuri: Viipurin Kirjatyö Oy, 1930.

Eeva Mustonen, ”Somersalmi, Urho (1888-1962)”. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1190/. Linkki tarkistettu 17.1.2014.

Hans Kutter: "Murhaavan kaunis". Uutisaitta 5/1957, 15–16.

Irja: "Urho Somersalmi – 25 vuotta taiteilijana". Elokuva 18/1931, 4.

Jaakko Ojanne: "Näyttelijän suuri tragedia". Murharyhmä 1/1910, 9–14.

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava, 2005.