Rauha Rentola

Etunimet: 
Rauha Olivia Elisabet
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
04.02.1919
Syntymäpaikka: 
Kuhmoinen
Kuolinaika: 
20.07.2005
Kuolinpaikka: 
Helsinki
Palkinnot: 

Jussi-palkinto 1946 parhaasta naissivuosasta elokuvassa Vuokrasulhanen.
Jussi-palkinto 1958 parhaasta naissivuosasta elokuvassa Asessorin naishuolet.
Jussi-palkinto 1962 parhaasta naissivuosasta elokuvassa Me.

Biografia

Näyttelijä, opettaja, ohjaaja, näytelmäkirjailija

Kolmella sivuosa-Jussilla palkittu Rauha Rentola näytteli vuosina 1939-86 lähes 90 filmiroolia, joista monet olivat komedioiden palvelusväkeä. Hänen vakavista osista huomattavimpiin lukeutuu viinatrokari Ulla draamassa Me (1961). Suomen Kansallisteatterissa vuosina 1944-87 näytellyt Rauha Rentola teki merkittäviä roolisuorituksia mm. Anton Tšehovin näytelmissä.

Rauha Olivia Elisabet Rentola syntyi 1919 Kuhmoisissa pastori Antti Rentolan ja laulajatar Suoma Konkolan perheeseen. Miehensä kuoleman jälkeen leski muutti lapsineen Helsinkiin, jossa Rauha pääsi 9-vuotiaana Suomen Kansallisteatterin satunäytelmiin. Käytyään Suomen Näyttämöopiston 1938-40 hän toimi kiinnitettynä näyttelijänä Helsingin Kansanteatterissa 1940-44, Suomi-Filmissä 1941-44, Suomen Kansallisteatterissa 1944-87 ja vierailevana näyttelijänä Turun Kaupunginteatterissa 1961-63. Rauha Rentola oli älykäs ja monipuolinen luonnenäyttelijä, jonka merkittäviin näyttämörooleihin lukeutuvat mm. Lokin ja Kolmen sisaren Maša, Kirsikkapuiston Varja ja Vanja-enon Jelena. Hän opetti näyttelijäntyötä ja puhetekniikkaa, kirjoitti ja ohjasi näytelmiä kuten Joulutähden jumalatar (1980). Rauha Rentola palkittiin Pro Finlandialla 1967.

Rauha Rentola näytteli vuosina 1939-86 lähes 90 filmiroolia. Hänet nähtiin usein komedioiden sivuosissa palvelusväen, sairaanhoitajien ja tarjoilijoiden tehtävissä. Rauha Rentola sai Jussi-palkinnot kolmesta sivuosaroolisuorituksesta, joista ensimmäinen oli utelias Pippi Masa komediassa Vuokrasulhanen (1945) ja toinen kotiapulainen Vieno Sinkkonen Agapetuksen romaaniin perustuvassa elokuvassa Asessorin naishuolet (1958). Hänen merkittäviin humoristisiin sivuosahahmoihin lukeutuvat myös Ruman Elsan (1949) Paula Kassel ja mamselli Augusta E. Schenbeck elokuvassa Katariina kaunis leski (1950).

Komediassa Huhtikuu tulee (1953) Rauha Rentola esitti naispääroolissa laiminlyötyä aviovaimo Elisabet Avovirtaa Helsingin Sanomien mukaan nautittavan taitavasti ja varmatyylisesti. "En tykännyt filmistä Huhtikuu tulee. Vaalan käsittelytapa ei istunut minulle. Se oli kuin kivireen vetämistä, vaikka Joel Rinne olikin loistava vastanäyttelijä", Rauha Rentola kertoi vuonna 2005. Hänet nähtiin naispääosassa myös komediassa Pastori Jussilainen (1955) ymmärtäväisenä Eveliina-vaimona. "Komedioita oli hauska näytellä. Ihminen pysyy hyvällä tuulella, kun näyttelee iloisia juttuja. Sitten jos näyttelee jotain synkkää, niin se lyö leiman koko päiväksi. Komedia vaan vaatii suurta taitoa. Draama on paljon helpompaa: kyllä ihmisen saa helposti itkemään, mutta koetapa saada nauramaan", Rentola totesi antamassaan haastattelussa vuonna 2005.

Rauha Rentolan vakavista roolisuorituksista merkittävimpiä oli arvostelijoiden ylistämä ja sivuosa-Jussilla palkittu pirtutrokari Ulla draamassa Me (1961). Hänen huomattavimpiin filmirooleihin lukeutuu myös näyttelijä ja aviovaimo Laura Soran naispääosa kolmiodraamassa Naiset, jotka minulle annoit (1962). Rentolan traagisimpia hahmoja valkokankaalla oli syfilikseen sairastuva Mirja Kallio valistuselokuvassa Synnin jäljet (1946).

Rauha Rentola näytteli radiokuunnelmissa lukuisia rooleja, joista tunnetuimpiin kuuluvat Noita Nokinenän noitasisko Vilma Väkäleuka ja useat eri hahmot suosikkisarjassa Knalli ja sateenvarjo. Hän esiintyi vuosina 1960-1995 monissa televisiotuotannoissa, kuten tv-elokuvassa Ihmisiä elämän pohjalla (1967) sekä tv-sarjoissa Naapurilähiö (1975) ja Bongari (1994-95). Rauha Rentola teki vuodesta 1950 lähtien dubbauksia useisiin Disney-elokuviin, joista viimeiseksi jäi Saara-tädin pieni rooli piirrosfilmissä Kaunotar ja Kulkuri II - Pepin seikkailut (2001).

Sisko Rytkönen
26.3.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 546.

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 508-09.

Suomen teatterit ja teatterintekijät. Toim. Timo Martin, Pertti Niemi ja Ilona Tainio. Helsinki: Tammi 1974, 431-32.

Tuomas Marjamäki: Naurattajat. Suomalaisen komiikan tekijät 2007-1907. Helsinki: Edita 2007, 320-21.

Suomen Kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Kirsti Jaantila: "Rauha Rentola lähikuvassa". Pirkka 8/1962, s. 16-17.

Aikki Perttola-Flinck: "Se oli silloin, nyt on toisin". Katso 37/1976.

Lauri Meri: "Näyttelijä Rauha Rentola. Moni-ilmeinen tulkitsija hallitsi draaman ja komedian". Helsingin Sanomat 22.7.2005.

http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli 1217/Linkki tarkastettu 25.3.2014.

http://www.imdb.com/name/nm0719876/?ref_=fn_al_nm_1/Linkki tarkastettu 25.3.2014.