Regina Linnanheimo

Etunimet: 
Axa Regina Elisabeth
Muut nimet: 
Regina Leino (omaa sukua)
Regina Linnanheimo (omaa sukua)
Arel (nimimerkki)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
07.09.1915
Syntymäpaikka: 
Helsinki
Kuolinaika: 
24.01.1995
Kuolinpaikka: 
Helsinki
Palkinnot: 

Jussi-palkinto (1946) rooleista elokuvissa Rakkauden risti ja Levoton veri.

Biografia

Näyttelijä, käsikirjoittaja

Regina Linnanheimo kuuluu suomalaisen elokuvan kulta-ajan valovoimaisimpiin näyttelijöihin. 1930-luvulla Valentin Vaalan ensimmäisissä komedioissa ja Teuvo Tulion melodraamoissa näyttelijäuransa aloittanut Regina Linnanheimo oli 1940-luvulla Suomen Filmiteollisuuden ja Suomi-Filmin suurimpia tähtiä. Linnanheimo oli Teuvo Tulion läheinen yhteistyökumppani, joka oli mukana käsikirjoittamassa omia roolejaan.

Liikemies Johan Gustav Leinon ja Axa Johanna Grönlundin seitsemäs lapsi Axa Regina Elisabeth Leino syntyi Helsingissä vuonna 1915. Perheen sukunimi muuttui Linnanheimoksi vuonna 1924. Myös Regina Linnanheimon vanhemmat sisarukset päätyivät näyttämölle ja elokuvan pariin: perheen esikoinen Ragnhild Peitsalo oli tunnettu teatterinäyttelijä ennen ennenaikaista kuolemaansa, Rakel Linnanheimo-Tuomi oli elokuvanäyttelijä ja maskeeraaja, ja Ellen Linnanheimo eli Elli Ylimaa näytteli kymmenissä suomalaisissa filmeissä. Myös veli Eino Linnanheimo kävi aikoinaan Suomen Näyttämöopiston.

Kielellisesti lahjakas Regina Linnanheimo kävi Helsingin Saksalaista koulua 1922 – 1931, jossa oli sangen kansainvälinen ilmapiiri. Helsingin Saksalaisen koulun oppilaat tunsivat mannermaisen muodin, musiikin ja elokuvan viimeisimmät virtaukset, ja Linnanheimo käytti pienestä pitäen taskurahansa elokuvissa käymiseen. Koulun lopettamisen jälkeen Linnanheimo työskenteli konttoristina. Rakel Linnanheimo tutustutti nuoremman sisarensa Reginan Valentin Vaalaan ja Theodor Tugaihin alias Teuvo Tulioon, elokuvan hullaannuttamiin nuorukaisiin. Ystävysten kantapaikka oli Kluuvikadun trendikäs Fazerin kahvila.

Elokuvasta innostuneet sisarukset Regina ja Rakel Linnanheimo halusivat nimenomaan filminäyttelijöiksi. Regina Linnanheimo debytoi sisarensa Rakel Linnanheimon sijaisnäyttelijänä Kalle Kaarnan ohjaamassa varhaisessa äänielokuvassa Jääkärin morsian (1931). Sisarukset saivat avustajatehtäviä Vaalan ohjaamissa ja Tugain tähdittämissä elokuvissa Laveata tietä (1931) ja Sininen varjo (1933).

Regina Linnanheimon varsinainen näyttelijäura alkoi naispääosissa Valentin Vaalan ensimmäisissä komedioissa Helsingin kuuluisin liikemies (1934) ja Kun isä tahtoo... (1935), joissa hän esitti moderneja nuoria kaupunkilais- tai kaupunkilaistuneita neitejä. Vuonna 1933 Rakel Linnanheimo ilmoitti sisarensa Miss Suomi -kilpailuihin Munkkiniemen Golf-Casinolla, mutta 18-vuotias Regina ei viihtynyt yleisön arvioitavana.

Valentin Vaalan ja Theodor Tugain Fennica-Filmin toiminnan päätyttyä Regina Linnanheimo ja Vaala siirtyivät Suomi-Filmiin. Linnanheimon elokuvauran nousu sijoittuu 1930-luvun puoliväliin, jolloin voimakas tuotantoyhtiölähtöinen tähteyden rakentaminen käynnistyi Suomessa. Näyttelijätär sai naispääosan Risto Orkon ohjaamassa jännityselokuvassa VMV 6 (1936), jonka myötä hänen suosionsa nousi. Elokuvalehdistö kirjoitti Linnanheimosta maan ensimmäisenä filmitähtenä – toisaalta samaa sanottiin myös mm. Hanna Tainista ja Ester Toivosesta. Vaala ja Linnanheimo puolestaan jatkoivat yhteistyötä komedian Mieheke (1936) parissa, jossa näyttelijätär esittää laulajadiiva Virva Suokuman sivuosan.

Regina Linnanheimo aloitti vuosikymmeniä kestävän yhteistyön Teuvo Tulion kanssa elokuvan Taistelu Heikkilän talosta (1936) pääroolissa. Yhteistyö Tulion kanssa oli tiivistä: näyttelemisen lisäksi Linnanheimo oli mukana elokuvien käsikirjoitusprosessissa ja osallistui näyttelijäohjaukseen. ”Siinä osassa oli sisältöä”, Linnanheimo kertoi Annin roolista elokuvassa Taistelu Heikkilän talosta. ”Minulla oli tehtävänä todellisen ihmisen elämä ja kohtalo, eikä pelkkää persoonatonta, kuten muissa esittämissäni rooleissa. Tämä avasi tien ja se innostutti. Enkä voi muuta kuin sanoa, että ohjaajani tuki minua hyvin. Vielä vaikutti asiaan, että olin itse saanut olla mukana tämän elokuvan käsikirjoitusta laadittaessa ja kaikessa filmaustyössä, joten saatoin eläytyä ja syventyä aiheeseen, ja kaikki muuttui minulle siten läheiseksi ja eläväksi.” Teuvo Tulion eroottisesti latautuneet, maaseudulle sijoittuvat melodraamat Taistelu Heikkilän talosta, Nuorena nukkunut (1937) ja Kiusaus (1938) merkitsivät Regina Linnanheimon todellista läpimurtoa ja nostivat hänen nimensä lehtien otsikoihin.

Linnanheimo siirtyi Suomen Filmiteollisuuden palvelukseen kesällä 1938. Toivo Särkän elokuvat Eteenpäin – elämään (1939), Helmikuun manifesti (1939) ja Suotorpan tyttö (1940) tekivät Linnanheimosta ja Tauno Palosta suomalaisen valkokankaan valovoimaisen tähtiparin. Särkän ohjaamassa Kulkurin valssissa (1941) Linnanheimo esittää romanikaunotar Rosinkaa. Sodan aikana Regina Linnanheimo loisti romanttisissa pukudraamoissa. Kotimaisiksi klassikoiksi nousseet Kaivopuiston kaunis Regina (1941) ja Katariina ja Munkkiniemen kreivi (1943) olivat Linnanheimon suurimpia yleisömenestyksiä. Hän esittää pukudraamoissa eloisaa, mutta vaatimatonta alaluokan tyttöä, joka uhmaa luokkarajoja rakastamalla ylempiluokkaista, aristokraattista miestä.

Linnanheimo siirtyi takaisin Suomi-Filmiin vuonna 1943, ja tähditti Simo Penttilän teksteihin perustuvia elokuvia "Herra ja ylhäisyys" (1944) ja Kuollut mies vihastuu (1944). Pääosaa hän näytteli Valentin Vaalan ohjaamassa historiallisessa jännityselokuvassa Linnaisten vihreä kamari (1945). Suurten tuotantoyhtiöiden kuukausipalkkaisena näyttelijänä Linnanheimo ei voinut vaikuttaa elokuviensa aihevalintoihin tai rooleihin. Koska SF:n ja Suomi-Filmin tuotantolinja ei miellyttänyt häntä, siirtyi Linnanheimo jälleen Teuvo Tulion elokuvien tähdeksi.

Sodan jälkeen Regina Linnanheimon ja Teuvo Tulion yhteistyö tiivistyi entisestään, eikä näyttelijä juuri esiintynyt enää muiden ohjaajien elokuvissa. Linnanheimo eläytyi Tulion intohimoisiin melodraamoihin ruumiineen ja sieluineen. Vuonna 1946 Linnanheimo sai Jussi-palkinnon rooleista elokuvissa Rakkauden risti ja Levoton veri. Linnanheimo laati käsikirjoitukset melodraamoihin Rikollinen nainen (1952) ja Olet mennyt minun vereeni (1956). Hänen käsikirjoituksensa käsittelivät sitä, mitä on olla nainen patriarkaattisessa yhteiskunnassa, avioliittoa, mustasukkaisuutta ja hulluutta.

Alkoholismia kuvaava Olet mennyt minun vereeni päätti Linnanheimon 20 vuotta kestäneen näyttelijäuran, jonka myötä lehdistön nimittämä Suomen Greta Garbo vetäytyi julkisuudesta. Regina Linnanheimo oli naimisissa 1948-52 arkkitehti, kreivi Carl Robert Mörnerin kanssa, mutta avioliitto päättyi kreivin kuolemaan. Vuodesta 1961 lähtien Regina Linnanheimo työskenteli avionimellään Regina Mörner Yleisradion kielenkääntäjänä suomentaen elokuvia ja tv-sarjoja. Hän jäi eläkkeelle 1980-luvulla.

Regina Linnanheimo kuoli Helsingissä 79-vuotiaana vuonna 1995.

Riikka Pennanen
1.12.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Jaana Nikula: Polttava katse. Helsinki: Like, 2008.

Ukko Havukka: ”Regina Linnanheimo – suomalaiset filmikasvot?”. Naamio 1/1937.

Sisko Rytkönen: Ihanat naiset kankaalla. Helsinki: Majakka, 2008.

Sakari Toiviainen: ”Linnanheimo, Regina (1915 - 1995)”. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/4964/. Linkki tarkistettu 25.11.2014.