Vilho Siivola

Etunimet: 
Vilho Eemeli
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
10.04.1910
Syntymäpaikka: 
Valkeakoski
Kuolinaika: 
28.11.1984
Kuolinpaikka: 
Helsinki
Palkinnot: 

Jussi-palkinto 1977 miesnäyttelijäroolista elokuvassa Luottamus sekä 40 vuoden ansiokkaat elokuvaroolit.

Biografia

Näyttelijä, ohjaaja, taideaineiden opettaja

Vilho Siivola näytteli 1936-76 viitisenkymmentä filmiroolia, joista tunnetuimpiin kuuluvat Tuntemattoman sotilaan (1955) Mäkilä ja Luottamuksen (1976) P. E. Svinhufvud. Hän loi merkittävän uran näyttelijänä mm. Suomen Kansallisteatterissa, ohjaajana Nurmijärven Taaborinvuoren Kivi-juhlilla ja taideaineiden opettajana Työväen Akatemiassa.

Vilho Eemeli Siivola syntyi 1910 Valkeakoskella hevosmies Heikki Siivolan ja Vilhelmiina Siivolan (o.s. Toivonen) perheeseen. Hän opiskeli Työväen Akatemiassa ja Suomen Näyttämöopistossa 1934-36. Siivola toimi kiinnitettynä näyttelijänä Koiton Näyttämö - Helsingin Kansanteatterissa 1932-36, Viipurin Kaupunginteatterissa 1936-38, Helsingin Kansanteatterissa 1938-39, Viipurin Kaupunginteatterissa 1939-40, Tampereen Teatterissa 1940, Suomen Kansallisteatterissa 1940-41, Helsingin Kansanteatterissa 1941-43 ja Suomen Kansallisteatterissa 1943-77. Hänen merkittäviin näyttämörooleihinsa lukeutuvat mm. Nummisuutarien Esko ja Topias, Kolmen sisaren Andrej ja Reviisorin Kaupungin päällikkö.

Siivola työskenteli 1940- ja 1950-luvulla ahkerasti radiossa, jossa hän esitti muun muassa Sillanpään ja Haanpään tuotantoa sekä isää Hella Wuolijoen kirjoittamassa kuunnelmasarjassa Työmies Rantasen perhe.

Vilho Siivola ohjasi 1953 lähtien neljännesvuosisadan Nurmijärven Taaborinvuoren Kivi-juhlia. Hän vieraili ohjaajana monissa Suomen teattereissa, Yhdysvalloissa amerikansuomalaisilla näyttämöillä ja Neuvostoliiton Petroskoissa, jossa ohjasi Nummisuutarit venäjänkielisenä. Siivola opetti taideaineita Työväen Akatemiassa 1942-70, Helsingin kaupungin työväen opistossa, Kansankonservatoriossa ja Suomen Teatterikoulussa. Hänelle myönnettiin Pro Finlandia 1960 ja teatterineuvoksen arvonimi 1973.

Siivola julkaisi muistelmateokset Myllykylästä maailmalle (1975) ja Maailmassa maailmaa (1983). Hän oli naimisissa Jenny Koskisen ja näyttelijä Sylvi Koskisen kanssa.

Vilho Siivola näytteli 1936-76 viitisenkymmentä filmiroolia. Elokuvauransa alkupuolella hän esitti yleensä konnia ja sota-ajan propagandaelokuvissa pahoja venäläisiä kuten irstasta ja väkivaltaista vartiosotilas Ivania draamassa Yli rajan (1942). Ryhmy ja Romppainen -elokuvassa Jees ja just (1943) Siivola tulkitsee osuvasti yksitotista vanginvartija-korpraali Lumperia.

Sodan jälkeen Siivola sai esittää aiempaa monipuolisempia filmirooleja. Draamassa Silmät hämärässä (1952) hän on vaimonsa ahneuden takia rikokseen ajautuva mies. "Vilho Siivolan kohtalo virkamiehestä mielenhäiriössä tehtyyn ryöstöön oli järkyttävästi kuvattu ihmisen tie", totesi Elokuva-Aitan Valma Kivitie.

Vilho Siivolan tunnetuin filmirooli lienee Tuntemattoman sotilaan (1955) jäyhä pohjalainen "rättimikko" Mäkilä. Hänen huomattaviin filmitehtäviin kuuluvat myös latinan lehtori Johannes "Tossu" Sarasto komediassa Kunnioittaen (1954), toimitussihteeri elokuvassa Miss Eurooppaa metsästämässä (1955), Pastori Jussilaisen (1955) talonpoika Savolainen, Veteraanin voiton (1955) entinen yövartija Santeri Kivilaakso ja apteekkari Oscar Storgren Agapetuksen näytelmään perustuvassa filmatisoinnissa Viisi vekkulia (1956).

Vilho Siivola esitti kypsemmällä iällä suurmiehiä kuten Niskavuoren Aarnessa (1954) presidenttiä. "Vilho Siivola pienessä Kyösti Kallion osassa loi ehkäpä kotimaisen elokuvan ensimmäisen vakuuttavan historiallisen henkilöhahmon", kiitteli Työkansan Sanomien Martti Savo. Siivola sai Jussi-palkinnon roolisuorituksestaan senaatin talousosaston puheenjohtaja Pehr Evind Svinhufvudina suomalais-neuvostoliittolaisessa yhteistuotannossa Luottamus (1976).

Vilho Siivola näytteli 1959-78 televisio-ohjelmissa kuten Kauppamatkustajan kuoleman Charleytä ja Lokin Semjon Medvedenkoa. Hän tulkitsi Johannes Linnankosken romaaniin pohjautuvassa ja Veikko Kerttulan ohjaamassa tv-elokuvassa Pakolaiset (1977) Juha Uutelaa, joka palkittiin Prahan kansainvälisillä televisioelokuvakilpailuilla parhaana miespääosana.

"Elokuvanteko on näyttelijälle toisaalta vapauttavaa, toisaalta sitovaa työtä. Kun hän teatterissa toimii kaiken aikaa tietoisena kokonaisuudesta, hakien vuorovaikutusapua siitä ja vastanäyttelijöistä, joutuu hän elokuvassa työskentelemään kokonaisuudesta omaksumiensa mielikuvien ja ohjaajan neuvojen varassa. (--) Kokonaisuus hahmottuu leikkaajan pöydällä paljon sen jälkeen, kun näyttelijä ei enää voi mitenkään vaikuttaa siihen. Hänen ainoa pelastuksensa on keskittymiskyky silloin, kun vielä on hänen vuoronsa", Vilho Siivola totesi muistelmissaan 1983. Hän kuoli 74-vuotiaana 1984.

Sisko Rytkönen
29.6.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 511.

Elokuvakirja. (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 558.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: Edita 1998.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983. Toimittanut Ilona Tainio. Helsinki: Tammi 1983, 410.

Vilho Siivola: Myllykylästä maailmalle. Helsinki: Tammi 1975.

Vilho Siivola: Maailmassa maailmaa. Helsinki: Tammi 1983.

Hilkka Eklund: "Teatterineuvos Vilho Siivola". Suomen Sosialidemokraatti" 29.11.1984.

http://kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1198/Linkki tarkastettu 16.4.2014.

http://www.imdb.com/name/nm0797669/?ref_=fn_al_nm_1/Linkki tarkastettu 16.4.2014.