Irma Seikkula

Etunimet: 
Irma
Muut nimet: 
Irma Mäkelä (oikea nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
14.05.1914
Syntymäpaikka: 
Helsinki
Kuolinaika: 
08.07.2001
Kuolinpaikka: 
Helsinki
Palkinnot: 

Jussi-palkinto 1978 naisnäyttelijäroolista elokuvassa Aika hyvä ihmiseksi.

Biografia

Näyttelijä

Irma Seikkula syntyi Helsingissä 1914. Hän kävi Suomen Näyttämöopiston vuosina 1932-34 ja aloitti näyttelijäuransa vuonna 1934 Kotkan näyttämöllä. Siellä hän tapasi tulevan aviomiehensä Toivo Mäkelän, josta oli niin ikään tuleva yksi kotimaisen elokuvan lahjakkaimmista luonnenäyttelijöistä. Kotkasta Nyrki Tapiovaara löysi Seikkulan kesällä 1936 kuvatun Juhani Aho -filmatisoinnin Juha naispääosaan. Juha ja seuraavana vuonna valmistunut, Valentin Vaalan ohjaama Hella Wuolijoki -elokuva Juurakon Hulda merkitsivät läpimurtoa herkkäkasvoiselle, sisäistä voimaa hehkuvalle näyttelijättärelle. Irma Seikkula liittyi välittömästi kotimaisen elokuvan kulta-ajan valovoimaisimpien tähtien joukkoon ja joidenkin arvioiden mukaan hän oli suomalaisista näyttelijöistä se, jonka olemuksessa tiivistyi parhaiten puhdas "filmillisyys".

Juurakon Huldan jälkeen Seikkula oli yksi suosituimmista naistähdistämme. Vuosina 1939-1944 hän toimi Suomi-Filmin kuukausipalkkaisena näyttelijänä. Tällöin valmistuivat muun muassa Orvo Saarikiven ohjaama Avoveteen (1939), Valentin Vaalan Jumalan myrsky (1940) ja Keinumorsian (1943) sekä Wilho Ilmarin Yli rajan (1942), joista viimemainittu palkittiin ensimmäisenä suomalaisena elokuvana Venetsian elokuvajuhlilla.

Perheen perustamisen myötä Seikkulan kaikkein aktiivisin filmiura hiipui 1940-luvun lopulla, mutta hän jatkoi elokuvatyötä aina 1970-luvulle saakka esiintyen kaikkiaan noin 30 kotimaisessa elokuvassa. Sodan jälkeen hänen merkittävimmät roolinsa olivat Ilmari Unhon Maila Talvio-filmatisoinnissa Pimeänpirtin hävitys (1947) (jossa hän teki harvinaisen kaksoisroolin esittäen sekä äitiä että tytärtä), nimiosat Aino Räsäsen Helena-sarjan elokuvissa Ja Helena soittaa (1952) sekä Pää pystyyn, Helena (1957), Risto Jarvan Työmiehen päiväkirjassa (1967) ja Rauni Mollbergin elokuvassa Aika hyvä ihmiseksi (1977).

Elokuvien ohella Seikkula teki jatkuvasti merkittävää teatterityötä sekä vuodesta 1962 lähtien televisiotuotantoja. Hän oli kiinnitettynä Tampereen Työväenteatteriin 1947-1952, Helsingin Kansanteatteriin 1955-1958, Intimiteatteriin 1952-1955 ja 1958-1961 sekä Televisioteatteriin, josta hän häi eläkkeelle 17 vuoden jälkeen 1979 - jatkaakseen vierailijana Suomen Kansallisteatterissa aina 1990-luvulle saakka.

Sakari Toiviainen
Tapio Riihimäki