Eino Jurkka

Etunimet: 
Eino Heikki
Muut nimet: 
Eino Juurivirta (oikea nimi)
Rothström (entinen nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
09.02.1894
Syntymäpaikka: 
Helsinki
Kuolinaika: 
12.02.1953
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä, ohjaaja, teatterinjohtaja

Eino Jurkka toimi 1917-46 näyttelijänä, ohjaajana ja teatterinjohtajana mm. Turun, Oulun, Viipurin ja Helsingin teattereissa. Elokuvarooleja hänelle kertyi 28 vuosina 1920-52 ja lisäksi kaksi ohjaustyötä vuonna 1940. Hänen kaikista kolmesta lapsestaan tuli myös näyttelijöitä.

Eino Heikki Jurkka oli alkuperäiseltä sukunimeltään Rothström. Vuonna 1906 hän suomensi nimensä Juurivirraksi. Siitä kehittyi tuttavallinen lyhennysmuoto Jurkka, joka vakiintui viralliseksikin sukunimeksi vuonna 1931. Teatterintekijänä Eino Jurkassa "yhdistyivät taiteellinen kunnanhimo, hullunrohkeus ja liikemiesvaisto" (Hanna-Leena Helavuori). Elokuvanäyttelijänä hänen ilmaisutyylinsä oli ajatusten välittämisestä roolit puhekielenomaisesti sisäistäen. Jukurimaista olemustaan Jurkka ei yrittänyt silotella edes johtajaa näytellessään.

Eino Jurkan ensimmäinen elokuvarooli oli räätäli mykkäelokuvassa Ollin oppivuodet (1920). Valkokangastehtäviä hänelle kertyi kaikkiaan 28, viimeiset kaksi vuonna 1952. Jurkan bravuurinumeroita olivat jo teattereista tutut Vihtorit elokuvafarsseissa Kaksi Vihtoria (1939) sekä Vihtori ja Klaara (1939). Johtajarooleja olivat myös mm. Kun isä tahtoo -elokuvan August Lampaanpää 1935 sekä Herra johtajan "harha-askel" -elokuvan Aukusti Rantamo 1940. Nummisuutarit-elokuvassa (1938) Eino Jurkka oli kanttori Sepeteus. Vakavia rooleja olivat mm. Koskenlaskijan morsiamen Paloniemen Heikki-isäntä (1937), Helmikuun manifestin prokuraattori Popedonostsev (1939) ja Yli rajan -elokuvan ukko Meller (1942). Kesällä ja syksyllä 1940 Eino Jurkka ohjasi kaksi kepeätä komediaa Herra johtajan "harha-askel" ja Eulalia täti.

Eino Jurkan puoliso oli vuodet 1922-31 näyttelijä Emmi Jurkka (1899-1990). Heidän kaikista lapsistaan, Sakarista (1923-2012), Vapusta (1927-2012) ja Jussista (1930-1982) tuli myös näyttelijöitä. Kaikilla neljällä oli runsaasti elokuvarooleja.

Kari Uusitalo

Kirjallisuutta

Hanna-Leena Helavuori: "Jurkka, Eino": Teoksessa Suomen kansallisbiografia 4. HelsinkI: SKS 2004, 504-505.