Kauko Helovirta

Etunimet: 
Kauko
Muut nimet: 
Kauko Hellström (oikea nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
21.10.1924
Syntymäpaikka: 
Juupajoki
Kuolinaika: 
13.09.1997
Kuolinpaikka: 
Helsinki
Palkinnot: 

Ida Aalberg -palkinto 1989.
Pro Finlandia -mitali 1989.

Biografia

Näyttelijä

Vuosina 1942-97 näytellyt Kauko Helovirta loi mittavan uran Suomen Kansallisteatterissa 1965-92. Hän tulkitsi 1950-94 yli kolmekymmentä filmiroolia, jotka olivat usein vikkeläsanaisia ja humoristisia hahmoja. Helovirta esiintyi 1958-97 lukuisissa televisio- ja radiotuotannoissa.

Kauko Kustaa Helovirta (alun perin Hällström) syntyi 1924 Juupajoella rakennusurakoitsija Kustaa Hällströmin perheeseen. Kansalaisopiston johtaja Kaino Dahl kannusti näytelmäpiirissä mukana ollutta Kaukoa pyrkimään teatterikouluun, mutta isän kuoleman ja äidin työttömyyden takia opiskelu ei ollut mahdollista. Helovirta haki puolustusvoimien viihdytysjoukkoihin ja pääsi kiinnitetyksi esiintyjäksi Karhumäen Tivoliin 1942-44. Sodan jälkeen hän näytteli Helsingin Vierailunäyttämön ja Hämeen Teatterin kiertueilla 1945-46, Helsingin Ympäristöteatterissa 1947-48, Mikkelin Teatterissa 1948-49, Lahden Kaupunginteatterissa 1949-59, Tampereen Teatterissa 1959-61 ja Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa 1961-65. Mittavan uran hän loi Suomen Kansallisteatterissa 1965-92. Merkittäviä näyttämörooleja olivat muun muassa Jussi draamassa Pohjalaisia, Seitsemän veljeksen Juhani, Kesäyön unelman Pulma ja näytelmän Särkelä itte nimiosa. Helovirta oli vuodesta 1952 lähtien naimisissa näyttelijä-ohjaaja-toimittaja Rauni Rannan kanssa. Hän sai vuonna 1989 Pro Finlandian ja Ida Aalberg -palkinnon.

Helovirta esitti 1950-94 yli kolmekymmentä filmiroolia. Ensimmäisen kerran hänet nähtiin valkokankaalla Isoo-Antin poikaa Jannea draamassa Härmästä poikia kymmenen (1950). Vuonna 1958 Helovirta näytteli kapteeni Dunckeria historiallisessa filmissä Sven Tuuva, josta alkoi yli 30 vuotta kestänyt yhteistyö Edvin Laineen kanssa. Edellä mainitun ohjaajan elokuvissa Helovirran merkittäviä rooleja olivat Kivivuoren Otto Väinö Linna -filmatisoinneissa Täällä Pohjantähden alla (1968) sekä Akseli ja Elina (1970), Nestori Malinen draamassa Ruskan jälkeen (1979) ja Ovaskaisen isäntä maaseutukomedioissa Akaton mies (1983) ja Akallinen mies (1986). Muita huomattavia filmiosia olivat kapteeni Fritz Mayer Mikko Niskasen ohjaamassa elokuvassa Pojat (1962), Juuso Walden -parodia Iso-Wille Wållberg Matti Kassilan farssissa Meiltähän tämä käy (1973) ja poliisi Vilho Hakola Risto Jarvan komediassa Mies, joka ei osannut sanoa ei (1975). Helovirta näytteli 1960-luvulla myös Aarne Tarkaksen ja 1980-luvun alussa Visa Mäkisen ohjaamissa elokuvissa. Varttuneemmalla iällä hänet nähtiin usein humorististen hahmojen tulkitsijana. "Pohjimmiltani olen aina tuntenut olevani koomikko. Sellaisia vikkeläsanaisia vanhenevia maalaisäijiä olen aina tehnyt mielelläni", Helovirta kertoi vuonna 1989.

Helovirta esiintyi lukuisissa televisiotuotannoissa 1958-1996. Muun muassa tv-sarjoissa Herra Kenonen (1968-69) hän näytteli nimiosaa, Naapurilähiössä (1970-76) Hjalmar Raitaa, Sämpyssä (1975-79) johtaja Rosenqvistiä ja Kotikadussa (1995-96) Martti Mäkimaata. Helovirta dubbasi animaatioita, joista tunnetuimmat äänihahmot hän teki Kuningas Leijonamielenä sarjassa Alfred K. Kwak (1989-91) ja vihikoira Jalona elokuvassa Kaunotar ja kulkuri (1955).

Radioteatterin puolella Helovirta esitti monia ikimuistoisia rooleja, kuten Hannibal Hamilton-Jonesia kuunnelmasarjassa Knalli ja sateenvarjo (1979-1997) sekä urheiluselostaja Immoa Elmo-kuunnelmissa (1977-78). Hänen ääntään kuullan myös Arto Paasilinna -tulkinnoissa Isoisää etsimässä (1978) ja Hirtettyjen kettujen metsä (1985).

Sisko Rytkönen

Kirjallisuutta

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 476.

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 575.

Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993. Toim. Riitta Seppälä ja Ilona Tainio. Helsinki: Tammi 1993, 155-56.

Mauri Sainio: "Kauko Helovirta tuli tivolista teatteriin. Tapasimme herra Kenosen." YV 11/1971, 22-23.

Teija Sopanen: "Kaikkien rakastama ujo iso mies." Seura 48/1989, 69-73.

Rolf Bamberg: "Näyttelijä Kauko Helovirta." Demari 15.9.1997.

Leena Mäenpää: "Huumori minun alaani." Aamulehti 10.11.2001.

http://www.imdb.com/name/nm0375803/?ref_=fn_al_nm_1. Linkki tarkastettu 4.12.2013.