Väinö Lehmus

Etunimet: 
Väinö Armas
Muut nimet: 
Väinö Lind (entinen nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
01.11.1886
Syntymäpaikka: 
Lempäälä
Kuolinaika: 
06.04.1936
Kuolinpaikka: 
Lohja

Biografia

Näyttelijä

Väinö Lehmus oli näyttelijänä pääasiallisesti koomikko niin teatterissa kuin elokuvassa. Hän näytteli päärooleja varhaisissa mykkäelokuvissa Ylioppilas Pöllövaaran kihlaus (1920), Sotagulashi Kaiun häiritty kesäloma (1920), Kilu-Kallen ja Mouku-Franssin kosioretki (1920), Kun solttu-Juusosta tuli herra (1921) ja Sunnuntaimetsästäjät (1921).

Väinö Lehmus syntyi 1886 Lempäälässä räätälimestarin perheeseen. Hän kävi kauppa-apulaiskoulun Tampereella ja toimi aluksi liikealalla. Hän aloitti näyttelijänuransa
Tampereen Teatterissa 1906. Hän oli myös kiertueilla ja Suomalaisessa Operetissa 1915–17.

Lehmus toimi johtajana monilla työväennäyttämöillä ja ohjaajana Viipurin Työväen Teatterissa 1927–28. Viimeksi hän oli Lohjalla valistustalo Harjula Oy:n isännöitsijänä ja näyttämöohjaajana.

Teatterissa Väinö Lehmuksen rooleja olivat mm. Esko ja Topias Aleksis Kiven Nummisuutareissa, Aapeli Kiven Kihlauksessa ja Celestine Hervén Pikku pyhimyksessä.

Väinö Lehmus näytteli puolenkymmenessä varhaisessa mykkäelokuvassa. Erkki Karun ohjaamassa ”huvittavassa ja hauskassa” komediassa Ylioppilas Pöllövaaran kihlaus (1920) Lehmus esitti nimiosaa. Aikalaisarvion mukaan hän ”suoriutuu tehtävästään erinomaisesti”. Elokuva on säilynyt lähes kokonaan ilman välitekstejä.

Jo vajaat kaksi kuukautta myöhemmin sai ensi-iltansa niin ikään Erkki Karun ohjaama komedia Sotagulashi Kaiun häiritty kesäloma (1920). Tässäkin elokuvassa Väinö Lehmus esitti nimiosaa. Elokuvasta on jäljellä 15 minuuttia järjestämätöntä filmiä. Elokuvan nimessä oleva harvinainen sana gulashi (nykyään gulassi) tarkoittaa keinottelijaa. Sanaa käytettiin nimenomaan ensimmäisen maailmansodan (”suurvaltain sodan”) jälkeen.

Joulukuussa 1920 tuli ensi-iltaan Hjalmar V. Pohjanheimon ohjaama komedia Kilu-Kallen ja Mouku-Franssin kosioretki (1920), jossa Väinö Lehmus esitti Kilu-Kallea; Mouku-Franssina oli Lenni (Matti) Jurva. Väinö Lehmuksen myöhempi lanko Onni Veijonen esitti tilanomistaja Karhunheimoa, Veijosen myöhempi puoliso, Väinö Lehmuksen sisar Saima Lehmus Karhunheimon tytärtä ja Väinö Lehmuksen puoliso Hildur Lehmus karjakkoa. Elokuva on tuhoutunut.

Niin ikään Hjalmar V. Pohjanheimon ohjaamassa sotilasfarssissa Kun solttu-Juusosta tuli herra (1921) Väinö Lehmus esitti nimiosaa. Hildur Lehmus näytteli everstin leskeä ja Saima Lehmus everstin lesken palvelijatarta. Onni Veijonen oli everstin lesken veljenpoika. Tämäkin elokuva on tuhoutunut.

Hjalmar V. Pohjanheimo ohjasi humoreskin Sunnuntaimetsästäjät (1921), jossa jälleen esiintyi Lehmuksen ”klaani”: Väinö Lehmus esitti asemapäällikkö Semaforus Obstinatus Fasánin keskeistä osaa, Saima Lehmus metsänvartijan tytärtä Kerttua, Hildur Lehmus Resepténin sisarta Eulaliaa ja Onni Veijonen Jallu Äkkiväärää. Mukana oli myös Matti Jurva maalaislääkäri Nimrod Resepténinä. Elokuva on tuhoutunut.

Elokuviin Kilu-Kallen ja Mouku-Franssin kosioretki ja Kun solttu-Juusosta tuli herra Väinö Lehmus teki myös käsikirjoituksen.

Väinö Lehmus oli 1912–36 naimisissa näyttelijä Hildur Lehmuksen (1891–1967) kanssa. Hänen veljensä Toivo Lehmus (1901–69) ja siis sisarensa Saima Lehmus-Veijonen (1895–1974) ja lankonsa Onni Veijonen (1898–1944) olivat niin ikään näyttelijöitä, jotka esiintyivät myös elokuvissa. Väinö Lehmus kuoli 49-vuotiaana 1936 Lohjalla.

Leo Riuttu kertoo kirjassaan kaskun Väinö ja Hildur Lehmuksesta:

Väinö ja Hildur Lehmus olivat kiertueella ja näyttelivät Rovaniemellä. Väliajalla näyttämöasetus olisi pitänyt yhteisvoimin muuttaa toiseksi, mutta Väinö kiipesi pukuhuoneeseen ja huusi sieltä:
– Kuule, Hildur, siirtele sinä niitä vuoria ja muita kulisseja, minä syvennyn sillä aikaa rooliini!

Kalevi Koukkunen
10.10.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Esa Koskinen: ”Harjula – vuodet 1934–1970, osa 2”. Kirkhakkinen. Lohjan kotiseutulehti 1/2014, 34–36.

Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Inhemska scenkonstnärer i ord och bild. Viipuri: Kustannusliike Opas [1930], 164 ja 165.

Leo Riuttu: Teatteriväen makeimmat naurut. Porvoo – Helsinki: WSOY 1973, 37.

Suomen kansallisfilmografia 1. Helsinki: Edita 1996.

Timo Erängön (12.10.2014) sähköpostiviesti, Kalevi Koukkunen.

Väinö Lehmus. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 12.4.1936.

Väinö Lehmus. Nekrologi. Helsingin Sanomat 12.4.1936.