Salli Karuna

Etunimet: 
Salli
Muut nimet: 
Salli Unho (oikea nimi)
Sally Friberg (omaa sukua)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
29.07.1902
Syntymäpaikka: 
Rauma
Kuolinaika: 
02.11.1987
Kuolinpaikka: 
Helsinki
Palkinnot: 

Jussi-palkinto 1947 parhaasta naissivuosasta elokuvassa Minä elän.
Jussi-palkinto 1951 parhaasta naissivuosasta elokuvassa Gabriel, tule takaisin.

Biografia

Näyttelijä, ohjaaja

Salli Karuna teki merkittävän uran näyttelijänä vuosina 1923-70 eri teattereissa ja Suomi-Filmissä 1943-54. Hän esitti yli 30 elokuvaroolia, usein tiukkapipoisia ja kylmäkiskoisia naisia. Luonteenomaista Karunalle oli taito yhdistää vakava ja koominen.

Salli Viktoriina Karuna (o.s. Friberg) syntyi 1902 Raumalla merikapteeni Viktor Fribergin perheeseen. Hän aloitti uransa Rauman Näyttämöllä 1923-26. Käytyään Suomen Näyttämöopiston 1926-28 Karuna toimi kiinnitettynä näyttelijänä Joensuun Teatterissa 1928-29, Porin Teatterissa 1929-34 ja Viipurin Kaupunginteatterissa 1934-39. Porin Teatterin ohjaaja-näyttelijänä hän työskenteli vuosina 1958-70. Merkittäviä näyttämörooleja olivat mm. Juurakon Huldan nimiosa, Elinan surman Kirsti, Christine näytelmässä Murheesta nousee Elektra sekä Kamelianainen. Salli Karuna oli naimisissa elokuvaohjaaja Ilmari Unhon kanssa vuodesta 1935 puolison kuolemaan 1961 saakka.

Karunan elokuvaura alkoi vuonna 1924 avustajan tehtävällä Lahyn-Filmin tuottamassa "Kihlauskylpylässä". Hänen ensimmäiset osansa Suomi-Filmissä 1938-41 ovat komedioiden hienostelevia rouvia. Draamassa Neljä naista (1942) Karuna tekee vakavan ja vaikuttavan roolisuorituksen lastaan kaipaavana neiti Agda Timeliuksena. Komediassa Syntynyt terve tyttö (1943) hän esittää naispääosassa rouva Ireene Helasuota, joka ei halua äidiksi ja riitaantuu tämän takia miehensä kanssa. "Tyylikäs ja varma suoritus, oikein piristävä elokuvanäyttelijättäriemme varsin yksitoikkoisessa joukossa", kirjoitti Aamulehden nimimerkki O.V-hl Salli Karunasta, joka sai arvostelijoilta kiitosta myös älykkäästä erittelytaidosta, joustavasta liikehdinnästä ja elegantista olemuksesta. Kartanon naisissa (1944) hän tulkitsee rintamalotaksi pestautuvaa taiteilija Ebba Björneriä. Aleksis Kiven elämästä kertovassa elokuvassa "Minä elän" (1946) Karunan roolisuoritus kirjailijasta huolehtivana Charlotta Lönnqvistinä palkittiin naissivuosa-Jussilla. Valentin Vaalan ohjaamassa ja Mika Waltarin näytelmään perustuvassa filmatisoinnissa Gabriel, tule takaisin (1951) hän esittää järkevää mutta rakkauden kaipuussaan huijarin vieteltäväksi antautuvaa Ulriika Angeria, josta näyttelijä sai jälleen naissivuosa-Jussin. "Salli Karunan Ulriika nousee eittämättä elokuvan parhaaksi hahmoksi. Hänen 'vanhapiikansa' vei jopa elokuvan itseltään Gabrielilta", ylisti Uuden Auran nimimerkki H-o K. Karunan viimeiseksi filmirooliksi jäi pirullinen anoppi Viktoria Grahn musiikkielokuvassa Onnelliset (1954). Vuonna 1984 hän esiintyi vielä Bethin isoäitinä televisiosarjassa Barr-niminen mies.

Sisko Rytkönen

Kirjallisuutta

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 495.

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 490.

Suomen teatterit ja teatterintekijät. Toimituskunta Timo Martin, Pertti Niemi ja Ilona Tainio. Helsinki: Tammi 1974, 285.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: Edita 1998.

http://www.imdb.com/name/nm0440268/?ref_=fn_al_nm_1. Linkki tarkastettu 27.2.2014.