Orvo Saarikivi

Etunimet: 
Orvo Kullervo
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
22.04.1905
Syntymäpaikka: 
Sortavala
Kuolinaika: 
25.08.1970
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Elokuvaohjaaja

Orvo Saarikivi aloitti vuonna 1937 pitkien näytelmäelokuvien ohjaajana, mutta siirtyi 1947 osastopäälliköksi Suomi-Filmin lyhytkuvaosastolle. Hänen alaisuudessaan valmistui vuoteen 1970 mennessä osastolla parisentuhatta erimittaista elokuvaa. Erittäin merkittävän päivätyön Saarikivi teki myös suomalaisen elokuvan jälkikasvun opettajana.

Ohjaaja, osastopäällikkö Orvo Kullervo Saarikivi syntyi 1905 Sortavalassa valtiopäivämies Santeri Saarikiven (ent. Gröhn) poikana; professori Sakari Saarikivi oli hänen nuorempi veljensä. Nuoruusvuosien kiinnostus taiteen eri muotoja kohtaan johdatti Orvo Saarikiven vuosien 1932-35 ajaksi järjestäjä-näyttelijäksi Helsingin Kansanteatteriin. Vuonna 1935 hän siirtyi elokuvan pariin, jolla alalla uurasti pitkän ja mittavan päivätyön.

Saarikivi toimi Suomi-Filmi Oy:ssä 1935-37 järjestäjänä ja sen jälkeen elokuvaohjaajana vuodet 1937-41. Elokuvaohjaajana Oy Suomen Filmiteollisuudessa hän työskenteli vuodet 1941-47, ja vuodesta 1947 lähtien Suomi-Filmin lyhytkuvaosaston päällikkönä kevääseen 1970 saakka, jolloin ankara sairaus pakotti hänet siirtymään eläkkeelle.

Vuosina 1937-48 Orvo Saarikivi ohjasi 19 kokoillan elokuvaa, näiden joukossa Urho Karhumäen romaaneihin perustuneet Avoveteen (1939) ja Rantasuon raatajat (1942), Kersti Bergrothin kannakselaisidylli Anu ja Mikko (1940), Matti Hällin romaaniin pohjautunut Oi, aika vanha, kultainen...! (1942) sekä neljä Suomisen perhe -elokuvaa 1942-45. Hänen johdollaan ja valvonnassaan valmistui Suomi-Filmin lyhytkuvaosastolla vuodesta 1947 lähtien parisentuhatta lyhytelokuvaa, uutiskatsausta ja mainoselokuvaa.

Erittäin merkittävän työn Orvo Saarikivi teki myös suomalaisen elokuvan jälkikasvun kouluttajana ja opastajana. Sen lisäksi hän osallistui aktiivisesti monipuoliseen järjestötyöhön sekä näyttämötaiteen että elokuvan parissa, viimeksi Filmiaura ry:n hallituksen jäsenenä. Elämänkatsomukseltaan Saarikivi oli suuri humanisti, lämmin humoristi sekä ihmiselämän eri ilmiöiden syvällinen ymmärtäjä ja suvaitsija. Työntekijänä hän oli tinkimättömän uskollinen niin vähässä kuin paljossakin, esimiehenä monelle alaiselleen lähes isän asemassa.

Orvo Saarikiven puoliso vuodesta 1936 oli näyttelijä Aino Lohikoski. Perheen sotaorvot adoptiokaksoset, 13.3.1940 syntyneet Seija ja Martti esiintyivät neljässä Suomisen perhe -elokuvassa 1942-45. Seija (myöh. sukunimi Pajanne) työskenteli kuvaussihteerinä Yleisradiossa, Martti (k. 1970) ohjasi vuonna 1965 Ilmari Sarkin nimellä ensimmäisen suomalaisen nudistielokuvan Väreitä.

Orvo Saarikivi kuoli 65-vuotiaana Helsingissä 1970.

Kari Uusitalo
25.9.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Mitä Missä Milloin Elokuvakirja. Helsinki: Otava 1972, 551.

Suomen kansallisfilmografia 2-4. Helsinki: Edita ym. 1992-1995.

Kari Uusitalo: "Saarikivi, Orvo". Teoksessa Suomen kansallisbiografia 8, ss. 501-502. Helsinki: SKS 2006.

K(ari) U(usitalo): "Orvo Saarikivi". Kinolehti 6/1970, 34.