Kille Oksanen

Etunimet: 
Kaarlo Vilhelm
Muut nimet: 
Kaarlo Oksanen (oikea nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
11.01.1909
Syntymäpaikka: 
Helsinki
Kuolinaika: 
14.10.1941
Kuolinpaikka: 
Karjalan kannas

Biografia

Näyttelijä, lavastaja, jalkapalloilija

Jatkosodassa 32-vuotiaana kaatunut Kaarlo (Kille) Oksanen oli paitsi lupaava näyttelijä myös mestaruustason jalkapalloilija. Hän esitti pääosaa elokuvissa Laulu tulipunaisesta kukasta (1938) ja Unelma karjamajalla (1940).

Kaarlo Oksanen aloitti urheilu-uransa pikajuoksijana ja pituushyppääjänä, mutta keskittyi sittemmin jalkapalloon. Helsingin Palloseuran riveissä hän saavutti Suomen mestaruuden 1929, 1932, 1934 ja 1935. Vuosina 1929–37 Oksanen pelasi 40 A-maaottelua. Hän pelasi aluksi hyökkääjänä, mutta myöhemmin varmaotteisena puolustajana. Oksanen oli kouluttautunut malliveistäjäksi ja oli töissä Helsingin Raitiotieyhtiössä.

Helsingin Palloseurassa toimi 1935–36 näytelmäkerho. Kerrotaan, että Oksanen esiintyi näytelmässä Charleyn täti (tai Kuparikreivi). Sitä katsomaan tuli myös ohjaaja Teuvo Tulio, ”joka tajusi miehen mahdollisuudet filmissä”. Omissa muistelmissaan Tulio täsmentää, että hän löysi Oksasen palloseuran perustajan, teatterista kiinnostuneen Toivo Ylimaan, Regina ja Rakel Linnanheimon langon, välityksellä. Niinpä Tulio kiinnitti Kaarlo Oksasen elokuvaansa Nuorena nukkunut (1937) toiseksi kilpakosijaksi (toinen oli Otso Pera ja kosittava Regina Linnanheimo).

Varsinaisiin pääosiin Tulio otti Oksasen elokuviinsa Laulu tulipunaisesta kukasta (1938) ja Unelma karjamajalla (1940). Johannes Linnankosken romaaniin perustuvassa Laulu tulipunaisesta kukasta -elokuvassa Kaarlo Oksanen esitti suomalaista hurmuria Olavia. Aikalaiskriitikko sanoi Oksasesta: ”– – Hän on komea ja saa toisinaan ilmettäkin, kuten esim. ilopaikkakohtauksessa, mutta äänessä ei ole vielä ilmaisukykyä eikä hän jaksa säilyttää kuvaa eheänä.” Niin ikään Tulion ohjaamassa ”neliödraamassa” Unelma karjamajalla (1940) on kilvoittelutilanne: Ylitalon veljesten Aarnen (Kaarlo Oksanen) ja Urhon (Kyösti Erämaa) suhteista laidunpiikaan (Sirkka Salonen, vuoden 1938 Miss Eurooppa) ja talon varsinaiseen piikaan Kirstiin (Kirsti Hurme).

Kaarlo Oksanen näytteli vielä Valentin Vaalan ohjauksessa Antreas ja syntinen Jolanda (1941). Kolmiodraaman keskiössä ovat Jolanda (Kirsti Hurme) sekä serkukset Antreas (Olavi Reimas) ja Reinar (Kaarlo Oksanen).

Kaarlo Oksanen myös lavasti elokuvat Nuorena nukkunut, Kiusaus (1938; ohjaus Tulion) ja Varastettu kuolema (1938; lavastus yhdessä Ilmari Tapiovaaran kanssa; ohjaus Nyrki Tapiovaaran).

Kaarlo Oksanen oli vuonna 1941 mennyt naimisiin näyttelijä Raakel Linnanheimon (1908–2004) kanssa. Hän kaatui jatkosodassa Karjalan kannaksella 32-vuotiaana. Keväällä 1941 Tulio aloitteli uutta elokuvaa, Naisen taistelu, jossa Oksanen olisi näytellyt, mutta hanke raukesi tämän kuolemaan.

Urheilun Pikku jättiläisessä mainitaan Oksasen työpaikaksi Helsingin Raitiotieyhtiö. Mutta hän näkyy vaihtaneen työpaikkaa. Helsingin Sanomissa oli vielä 24.10.1941 Reima-Paita Oy:n kustantama kuolinilmoitus, jossa Oksanen mainitaan paitatehtaan edustajaksi. Saman päivän lehdessä oli myös Rakel Oksasen nimissä julkaistu ilmoitus, jossa hän tiedotti, että Kaarlo Oksanen siunataan Hietaniemen kappelissa lauantaina 25.10. Urheilun Pikku jättiläisessä on henkilöesittelyjä otsikolla ”Mestarijalkapalloilijoitamme”, ja siinä viitataan myös Oksasen elokuvauraan, mutta: ”Sota veti kuitenkin armotta ristin tulevaisuuden suunnitelmien ylle.”

Kaarlo Oksanen sai Suomen Palloliiton kultaisen ansiomerkin n:o 47. Kaarlo Oksasen urheilu-uraa selostetaan perusteellisesti myös Antti Arposen ym. teoksessa He antoivat kaikkensa (2014).

Kalevi Koukkunen
11.9.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Antti Arponen & Markku Kasila & Vesa-Matti Peltola: He antoivat kaikkensa. Viime sodissa menehtyneet suomalaiset mestariurheilijat. Helsinki: Auditorium 2014, 276–280.

hps-fi-bin.directo.fi/@Bin/46bbd65737a0f3ee4f38e25316b90d1b/1403327516/application/pdf/181972/Hps-historia.pdf (luettu 21.6.2014)

”Kaarlo (Kille) Vilhelm Oksanen.” Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 18.10.1941 ja 24.10.1941.

Kari Uusitalo: ”Kotimaiset elämäkerrat”. Teoksessa Olli Tuomola ym. (toim.) Elokuvakirja (Mita missä milloin -sarja). Helsinki: Otava 1972, 532.

”Kille Oksanen kaatunut.” Nekrologi. Nimimerkki M-o-n-i [= Eino Soinio]. Helsingin Sanomat 18.10.1941.

Martti Jukola: Urheilun Pikku jättiläinen. 3. p. Porvoo – Helsinki: WSOY 1947, 558–559.

Piippa Lappalainen ja Mirja Almay: Kansakunnan vaatettajat. Helsinki: WSOY 1996,
52.

Suomen kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995, 314 ja 557.

Teuvo Tulio: ”Elämäni ja elokuvani”. Teoksessa Sakari Toiviainen (toim.), Tulio. Levottoman veren antologia. Suomen elokuva-arkiston julkaisuja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2002, 81.

Urheilumme kasvot. Osa 3. Palloilu. Vastaavat toimittajat Risto Rantala ym. 3. painos. Jyväskylä 1978: Scandia-Kirjat 1978, 229–228.