Ere Kokkonen

Etunimet: 
Erkki Olavi
Muut nimet: 
Erkki Olavi Kokkonen (oikea nimi)
Esko Laukka (pseudonyymi)
Ere (rinnakkaisnimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
07.07.1938
Syntymäpaikka: 
Savonlinna
Kuolinaika: 
16.10.2008
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Elokuva- ja televisio-ohjaaja, näyttelijä, teatterinjohtaja, elokuvaneuvos

Ere Kokkonen oli runsastuotantoinen viihteentekijä niin televisiossa, elokuvissa kuin teatterissakin. Vuosina 1966-2004 hän ohjasi kaikkiaan 33 elokuvaa.

Ere (Erkki Olavi) Kokkonen (s. 1938) pääsi ylioppilaaksi 1958 ja valmistui 1962 sekä Teatterikoulusta että humanististen tieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta. Ohjaaja- ja päällikkötehtävissä Kokkonen toimi sekä Mainos-Televisiossa että Yleisradiossa eri yhteyksissä vuosien 1960-93 mittaan sekä perustamansa Komediateatteri Arenan johtajana vuodesta 1995.

Ere Kokkonen ohjasi vuosina 1966-2004 kaikkiaan 33 elokuvaa ja sijoittuu näin Suomen ohjaajatilastoissa jaetulle neljännelle tilalle yhdessä Matti Kassilan ja Aarne Tarkaksen kanssa - edelle lukumäärässä menevät vain Toivo Särkkä (49), Valentin Vaala (43) ja Edvin Laine (39). Kokkosen ohjaustöistä oli Uuno Turhapuro -elokuvia 15 vuosina 1973-2004, hänen itsensä ideoimia Vääpeli Körmy -elokuvia viisi vuosina 1990-97 ja Arto Paasilinnan romaaneihin perustuvia filmatisointeja kolme (mm. Hurmaava joukkoitsemurha) vuosina 1996-2002. Parhaaksi yleisömenestykseksi osoittautui vuonna 1984 ensi-iltaan tullut Uuno Turhapuro armeijan leivissä, joka teatterikierroksellaan keräsi 751 000 katsojaa. Elokuvissaan Ere Kokkonen profiloitui ennen kaikkea harmittoman viihteen tekijäksi. Hän vieraili myös usein kameran edessä pienissä sivuosatehtävissä.

Ensimmäisten vuosien elokuvakäsikirjoitukset syntyivät yhteistyössä Spede Pasasen ja Jukka Virtasen kanssa. Vuodesta 1985 alkaen Kokkonen vastasi yksinään myös useista Uuno Turhapuro -elokuvien käsikirjoituksista - sitä ennen ne olivat kaikki Spede Pasasen laatimia.

Kaikki Ere Kokkosen elokuvat olivat vuosina 1966-90 Spede Pasasen yhtiöiden tuottamia. Vuodesta 1991 alkaen hän toteutti elokuvansa oman tuotantoyhtiönsä, Ere Kokkonen Oy:n, puitteissa. Viimeisen Turhapuro-elokuvansa, Uuno Turhapuro - This Is My Life, kattavan läpileikkauksen ja synteesin Uunon tarinasta Ere Kokkonen toteutti kolme vuotta Spede Pasasen kuoleman jälkeen 2004, eräänlaisena tribuuttina myös Spedelle itselleen. Elokuva jäi myös Kokkosen viimeiseksi. Sen päätössanat olivat: "Vaikka tekijät poistuvat, niin nauru elää."

Ere Kokkosen muistelmateos ilmestyi vuonna 2007. Hän kuoli seuraavana vuonna Hyvinkään aluesairaalassa. Viidentenä Suomessa hän oli vuonna 1999 saanut elokuvaneuvoksen arvonimen.

Kari Uusitalo
3.9.2013

Kirjallisuutta ja lähteitä

Kokkonen, Ere: Muisti palailee pätkittäin. Helsinki: Otava 2007.