Sulo Tammilehto

Etunimet: 
Sulo
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
07.07.1907
Syntymäpaikka: 
Hanko
Kuolinaika: 
29.12.1970
Kuolinpaikka: 
Tuusula

Biografia

Elokuvaaja

Sulo Tammilehto aloitti kuvaus- ja kamera-assistenttina Suomi-Filmi Oy:ssä ja siirtyi vuonna 1937 kilpailevan yhtiön, Oy Suomen Filmiteollisuuden palvelukseen. Jatkosodan 1944 jälkeen hän toimi myös kuvaajana ja kameramekaanikkona.

Sulo Tammilehto astui Suomi-Filmi Oy:n palvelukseen äänielokuvakauden alkaessa vuonna 1931. Hän toimi vuoteen 1937 mennessä kuvaus- ja kamera-assistenttina ainakin neljässätoista elokuvassa; niistä kaksi ensimmäistä oli Eino Karin ja viimeinen Armas Hirvosen kuvaamia. Kaikki muut kuvasi Theodor Luts. Elokuvia olivat mm. Erkki Karun ohjaama Tukkipojan morsian (1931), Risto Orkon ohjaama Minä ja ministeri (1934) sekä Valentin Vaalan ohjaamat komediat Vaimoke ja Mieheke (mol. 1936).

Suomen Filmiteollisuuteen Sulo Tammilehto siirtyi samanaikaisesti Theodor Lutsin kanssa. Vuosina 1937-41 valmistui kaikkiaan 16 elokuvaa, joissa Tammilehto oli kamera-assistenttina, mm. Theodor Lutsin kuvaamat Tulitikkuja lainaamassa (1938), Helmikuun manifesti (1939) ja SF-Paraati (1940) sekä Armas Hirvosen kuvaama Poikamies-pappa (1941) ja Felix Forsmanin kuvaama Täysosuma (1941).

Jatkosodan vuosina 1941-44 Sulo Tammilehto toimi puolustusvoimiin komennettuna TK-kuvaajana. Hän oli myös Vittorio Mantovanin kanssa B-kuvaajana Marius Raichin kuvaamissa historiallisissa elokuvissa Vaivaisukon morsian ja Ballaadi (molempien ensi-ilta vuoden 1944 alussa). Vuonna 1948 Tammilehto oli B-kuvaajana jokseenkin kokonaan studiolavasteissa toteutetussa melodraamassa Laitakaupungin laulu ja komediassa Kalle Aaltosen morsian - edellisen kuvasi Felix Forsman, jälkimmäisen Kalle Peronkoski. Vuosina 1948-52 Tammilehto oli pääkuvaaja neljässä elokuvassa, niistä Wilho Ilmari ohjasi kaksi: maalaiskomediat Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin (1950) ja Pitkäjärveläiset (1951).

Vuonna 1952 Sulo Tammilehto oli yksi Helsingin olympialaisten virallisten elokuvien kuvaajista, ja vuonna 1954 mukana kuvaamassa dokumenttielokuvaa Työn ja kisan kädenlyönti. Päätoimisesti hän oli Suomen Filmiteollisuuden kuvauskameroiden vastaava huoltaja. Työsuhde päättyi yhtiön supistaessa vuonna 1957 voimakkaasti toimintaansa.

Kari Uusitalo
21.2.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Suomen kansallisfilmografia 1-5. Helsinki: Edita ym. 1989-1996.