<?xml version="1.0"?>
<ExchangeSet xmlns="http://project-forward.eu/schemas/EN15907-forward" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:schemaLocation="http://project-forward.eu/schemas/EN15907-forward http://forward.cineca.it/schema/EN15907-forward-v1.0.xsd">
<CinematographicAgent>
<AgentIdentifier>
<AgentIDType>01</AgentIDType>
<IDTypeName>elonet_henkilo</IDTypeName>
<IDValue>1002563</IDValue>
</AgentIdentifier>
<RecordSource>
<SourceName>Kansallinen audiovisuaalinen instituutti</SourceName>
</RecordSource>
<RecordSource>
<SourceName>Kalevi Koukkusen antamat tiedot 030615 / JJ.</SourceName>
</RecordSource>
<CAgentName>
<AgentNameType>04</AgentNameType>
<PersonName>Elli Pihlaja</PersonName>
<PersonNameInverted>Pihlaja, Elli</PersonNameInverted>
<NamesBeforeKey>Elli Esteri</NamesBeforeKey>
</CAgentName>
<CAgentName>
<AgentNameType henkilo-muu_nimi-tyyppi="omaa sukua">00</AgentNameType>
<PersonName>Elli Paavola</PersonName>
<PersonNameInverted>Paavola, Elli</PersonNameInverted>
</CAgentName>
<BiographicalNote henkilo-biografia-tyyppi="biografia">Laulajatar, näyttelijä

Sopraano Elli Pihlaja saavutti suurta menestystä oopperoissa ja opereteissa kauniilla äänellään, ilmeikkäällä näyttelemisellään – ja itämaisella ulkomuodollaan. Elokuva- ja musiikinhistoriallisesti kiinnostavia ovat 1940-luvun elokuvat <i>Kyökin puolella</i> ja <i>Salainen ase</i>, joissa tosiasiallisesti Elli Pihlaja esittää Helena Karan ja Eija Karipään lauluosuudet.


Elli Pihlaja syntyi 1906 Töysässä Etelä-Pohjanmaalla maanviljelijäperheeseen. Hän aloitti opinnot Helsingin yliopistossa hammaslääketieteellisessä tiedekunnassa. Vuosina 1926–33 hän toimi Valtion maanviljelyskemiallisen laboratorion kemistilaboranttina.

Elli Pihlaja opiskeli mm. Berliinissä ja Wienissä ja piti ensikonsertin 1934. Hän oli kiinnitettynä Helsingin Työväenteatteriin 1935–36 ja sitten Suomalaiseen Oopperaan 1936–56. Hän lauloi mm. oopperoissa <i>Tosca</i>, <i>Aida</i>, <i>Pohjalaisia</i>, <i>Così fan tutte</i>, <i>Ryöstö seraljista</i> ja <i>Figaron häät</i>. 

Hän lauloi myös lähes kaikkien klassisten operettien diivaroolit. Hannu-Ilari Lampilan oopperakirjassa (1997) Elli Pihlaja on mainittu pääosin hyvin arvosteluin yli 20 kertaa. Esimerkiksi <i>Toscan</i> nimiosasuorituksessa arvostelija kiitti hänen sopraanonsa raikasta kaiukkuutta ja dramaattista taipuisuutta. Elli Pihlaja saavutti myös kansainvälistä mainetta enemmän kuin tiedettiinkään ja esiintyi mm. Tukholmassa, Oslossa, Reykjavíkissa, Moskovassa ja Leningradissa. 

1940-luvulla Elli Pihlaja esiintyi muutamassa elokuvassa: <i>Miehen kunniassa</i> (1943) hänellä on joukkorooli (kihlajaisvieras) ja vastaavantyyppinen osa – nainen kutsuilla – elokuvassa <i>Kuollut mies vihastuu</i> (1944).

Mutta jo aikaisemmin hän oli saanut hyödyntää musiikillista osaamistaan: elokuvassa <i>Kyökin puolella</i> (1940) hän lauloi Helena Karan playback-laulut <i>Öitteni haave!</i> ja <i>Sulle salaisuuden kertoa mä voisin</i>. Mahdollisesti muissakin elokuvissa hän esitti varsinaisen näyttelijän lauluosuuksia.

Ilmeisesti Elli Pihlajan ainoa tv-esiintyminen oli Vladimir Majakovskin harvinaisessa näytelmässä <i>Lude</i> (1968, Mainos-TV; roolinimi ”ryhmän jäsen”). Näytelmää ei ole esitetty Suomen muissa teattereissa. 

Elli Pihlajan laulua voidaan kuulla siis muutamissa elokuvissa, mutta hän myös levytti neljä laulua, mm. Heikki Klemetin sävellyksiä (1938 ja 1942).

Elli Pihlaja oli 1931–46 naimisissa näyttelijä Rafael Pihlajan (1893–1951) kanssa ja vuodesta 1952 ruotsalaisen leksikografin eli sanakirjantekijän Einar Engströmin (1899–1973) kanssa. Hän sai Pro Finlandia -mitalin 1953. Elli Pihlaja kuoli 78-vuotiaana 1985 Tukholmassa.

Kuinka Elli Pihlaja päätyi elokuviin laulamaan? Hän oli elokuvien tekoaikaan kiinnitettynä Suomalaiseen Oopperaan. Todennäköisesti Suomi-Filmistä otettiin yhteyttä ja tiedusteltiin sopivaa sopraanoa. Ehkä vielä todennäköisempi syy oli se, että Elli Pihlajan poikapuoli Pentti Pihlaja(1917–47) oli töissä Suomi-Filmissä järjestäjänä ja saattoi suositella äitipuoltaan. Ja sattumoisin Pentti Pihlaja oli järjestäjänä juuri elokuvassa <i>Kyökin puolella</i>. Unohtaa ei myöskään sovi Elli Pihlajan puolisoa Rafael Pihlajaa, jonka elokuvaura oli alkanut jo 1930-luvulla ja joka oli esiintynyt Suomi-Filmin elokuvissa.


<i>Kalevi Koukkunen</i>
2.2.2015



<b>Kirjallisuutta ja lähteitä</b> 

<i>Aikalaiskirja. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1941</i>. Helsinki: Otava 1941, 554.

<i>Eteläpohjalaisia elämäkertoja</i>. III. Täydennysosa A–Ö. Toimituskunta: Ilmari Laukkonen ym. Seinäjoki: Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Etelä-Pohjanmaan liitto ja Pohjanmaan liitto 1994, 481.

Hannu-Ilari Lampila: <i>Suomalainen ooppera</i>. Porvoo – Helsinki – Juva: WSOY 1997, 326 ym.

Juha Seitajärvi: <i>Suomalainen elokuvamusiikki gramofonilevyillä vuosina 1940–42</i>. Vol. 3. Turku: Artie Music AMCD 1035, 2011, kansivihko. 

Keijo Virtamo: <i>Otavan musiikkitieto A–Ö</i>. Uudistetun laitoksen 1. p. Helsinki: Otava 1997, 320. 

<i>Suomen kansallisfilmografia 2</i>. Helsinki: Painatuskeskus 1995.

<i>Suomen kansallisfilmografia 3</i>. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

<i>Teatterin maailma. Maamme teatterit ja niiden taiteilijat</i>. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 5. Helsinki: Tammi 1950, 212. 

Tuomi Elmgren-Heinonen (toim.): <i>Suuri musiikkikirja</i>. Helsinki: Otava 1959, 837.

Unto Haapanen: <i>Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto 1901–1982</i>. Suomen äänitearkiston julkaisu n:o 23. Helsinki: Suomen äänitearkisto 1990, 400.

Vladimir Majakovskij: <i>Vägglusen</i> [= <i>Lude</i>]. Översättning: Sam J. Lundwall. Ryska originalets titel <i>Klop</i>. Vänersborg: Sam J. Lundwall Fakta & Fantasi 1986.</BiographicalNote>
<BiographicalNote henkilo-biografia-tyyppi="palkinnot">Pro Finlandia -mitali 1953</BiographicalNote>
<AgentDate>
<AgentDateEventType>51</AgentDateEventType>
<DateText>19.02.1906</DateText>
<LocationName>Töysä</LocationName>
</AgentDate>
<AgentDate>
<AgentDateEventType>52</AgentDateEventType>
<DateText>10.02.1985</DateText>
<LocationName>Tukholma, Ruotsi</LocationName>
</AgentDate>
<AgentPlace>
<LocationName>Suomi</LocationName>
</AgentPlace>
</CinematographicAgent>
</ExchangeSet>
record_format |
forwardAuthority
|
source |
kavi_henkilo
|
record_type |
Personal Name
|
heading |
Elli Pihlaja
|
heading_keywords |
Elli Pihlaja
|
use_for |
Elli Paavola
|
use_for_keywords |
Elli Paavola
|
birth_place |
Töysä
|
death_place |
Tukholma, Ruotsi
|
related_place |
Suomi
|
source_str_mv |
kavi_henkilo
|
datasource_str_mv |
kavi_henkilo
|
id |
kavi.elonet_henkilo_1002563
|
institution |
KAVI
|
first_indexed |
2019-11-19T10:24:48Z
|
last_indexed |
2019-11-19T10:34:01Z
|
_version_ |
1794215990415851528
|
fullrecord |
<?xml version="1.0"?><ExchangeSet xmlns="http://project-forward.eu/schemas/EN15907-forward" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:schemaLocation="http://project-forward.eu/schemas/EN15907-forward http://forward.cineca.it/schema/EN15907-forward-v1.0.xsd"><CinematographicAgent><AgentIdentifier><AgentIDType>01</AgentIDType><IDTypeName>elonet_henkilo</IDTypeName><IDValue>1002563</IDValue></AgentIdentifier><RecordSource><SourceName>Kansallinen audiovisuaalinen instituutti</SourceName></RecordSource><RecordSource><SourceName>Kalevi Koukkusen antamat tiedot 030615 / JJ.</SourceName></RecordSource><CAgentName><AgentNameType>04</AgentNameType><PersonName>Elli Pihlaja</PersonName><PersonNameInverted>Pihlaja, Elli</PersonNameInverted><NamesBeforeKey>Elli Esteri</NamesBeforeKey></CAgentName><CAgentName><AgentNameType henkilo-muu_nimi-tyyppi="omaa sukua">00</AgentNameType><PersonName>Elli Paavola</PersonName><PersonNameInverted>Paavola, Elli</PersonNameInverted></CAgentName><BiographicalNote henkilo-biografia-tyyppi="biografia">Laulajatar, näyttelijä

Sopraano Elli Pihlaja saavutti suurta menestystä oopperoissa ja opereteissa kauniilla äänellään, ilmeikkäällä näyttelemisellään – ja itämaisella ulkomuodollaan. Elokuva- ja musiikinhistoriallisesti kiinnostavia ovat 1940-luvun elokuvat <i>Kyökin puolella</i> ja <i>Salainen ase</i>, joissa tosiasiallisesti Elli Pihlaja esittää Helena Karan ja Eija Karipään lauluosuudet.


Elli Pihlaja syntyi 1906 Töysässä Etelä-Pohjanmaalla maanviljelijäperheeseen. Hän aloitti opinnot Helsingin yliopistossa hammaslääketieteellisessä tiedekunnassa. Vuosina 1926–33 hän toimi Valtion maanviljelyskemiallisen laboratorion kemistilaboranttina.

Elli Pihlaja opiskeli mm. Berliinissä ja Wienissä ja piti ensikonsertin 1934. Hän oli kiinnitettynä Helsingin Työväenteatteriin 1935–36 ja sitten Suomalaiseen Oopperaan 1936–56. Hän lauloi mm. oopperoissa <i>Tosca</i>, <i>Aida</i>, <i>Pohjalaisia</i>, <i>Così fan tutte</i>, <i>Ryöstö seraljista</i> ja <i>Figaron häät</i>. 

Hän lauloi myös lähes kaikkien klassisten operettien diivaroolit. Hannu-Ilari Lampilan oopperakirjassa (1997) Elli Pihlaja on mainittu pääosin hyvin arvosteluin yli 20 kertaa. Esimerkiksi <i>Toscan</i> nimiosasuorituksessa arvostelija kiitti hänen sopraanonsa raikasta kaiukkuutta ja dramaattista taipuisuutta. Elli Pihlaja saavutti myös kansainvälistä mainetta enemmän kuin tiedettiinkään ja esiintyi mm. Tukholmassa, Oslossa, Reykjavíkissa, Moskovassa ja Leningradissa. 

1940-luvulla Elli Pihlaja esiintyi muutamassa elokuvassa: <i>Miehen kunniassa</i> (1943) hänellä on joukkorooli (kihlajaisvieras) ja vastaavantyyppinen osa – nainen kutsuilla – elokuvassa <i>Kuollut mies vihastuu</i> (1944).

Mutta jo aikaisemmin hän oli saanut hyödyntää musiikillista osaamistaan: elokuvassa <i>Kyökin puolella</i> (1940) hän lauloi Helena Karan playback-laulut <i>Öitteni haave!</i> ja <i>Sulle salaisuuden kertoa mä voisin</i>. Mahdollisesti muissakin elokuvissa hän esitti varsinaisen näyttelijän lauluosuuksia.

Ilmeisesti Elli Pihlajan ainoa tv-esiintyminen oli Vladimir Majakovskin harvinaisessa näytelmässä <i>Lude</i> (1968, Mainos-TV; roolinimi ”ryhmän jäsen”). Näytelmää ei ole esitetty Suomen muissa teattereissa. 

Elli Pihlajan laulua voidaan kuulla siis muutamissa elokuvissa, mutta hän myös levytti neljä laulua, mm. Heikki Klemetin sävellyksiä (1938 ja 1942).

Elli Pihlaja oli 1931–46 naimisissa näyttelijä Rafael Pihlajan (1893–1951) kanssa ja vuodesta 1952 ruotsalaisen leksikografin eli sanakirjantekijän Einar Engströmin (1899–1973) kanssa. Hän sai Pro Finlandia -mitalin 1953. Elli Pihlaja kuoli 78-vuotiaana 1985 Tukholmassa.

Kuinka Elli Pihlaja päätyi elokuviin laulamaan? Hän oli elokuvien tekoaikaan kiinnitettynä Suomalaiseen Oopperaan. Todennäköisesti Suomi-Filmistä otettiin yhteyttä ja tiedusteltiin sopivaa sopraanoa. Ehkä vielä todennäköisempi syy oli se, että Elli Pihlajan poikapuoli Pentti Pihlaja(1917–47) oli töissä Suomi-Filmissä järjestäjänä ja saattoi suositella äitipuoltaan. Ja sattumoisin Pentti Pihlaja oli järjestäjänä juuri elokuvassa <i>Kyökin puolella</i>. Unohtaa ei myöskään sovi Elli Pihlajan puolisoa Rafael Pihlajaa, jonka elokuvaura oli alkanut jo 1930-luvulla ja joka oli esiintynyt Suomi-Filmin elokuvissa.


<i>Kalevi Koukkunen</i>
2.2.2015



<b>Kirjallisuutta ja lähteitä</b> 

<i>Aikalaiskirja. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1941</i>. Helsinki: Otava 1941, 554.

<i>Eteläpohjalaisia elämäkertoja</i>. III. Täydennysosa A–Ö. Toimituskunta: Ilmari Laukkonen ym. Seinäjoki: Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Etelä-Pohjanmaan liitto ja Pohjanmaan liitto 1994, 481.

Hannu-Ilari Lampila: <i>Suomalainen ooppera</i>. Porvoo – Helsinki – Juva: WSOY 1997, 326 ym.

Juha Seitajärvi: <i>Suomalainen elokuvamusiikki gramofonilevyillä vuosina 1940–42</i>. Vol. 3. Turku: Artie Music AMCD 1035, 2011, kansivihko. 

Keijo Virtamo: <i>Otavan musiikkitieto A–Ö</i>. Uudistetun laitoksen 1. p. Helsinki: Otava 1997, 320. 

<i>Suomen kansallisfilmografia 2</i>. Helsinki: Painatuskeskus 1995.

<i>Suomen kansallisfilmografia 3</i>. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

<i>Teatterin maailma. Maamme teatterit ja niiden taiteilijat</i>. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 5. Helsinki: Tammi 1950, 212. 

Tuomi Elmgren-Heinonen (toim.): <i>Suuri musiikkikirja</i>. Helsinki: Otava 1959, 837.

Unto Haapanen: <i>Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto 1901–1982</i>. Suomen äänitearkiston julkaisu n:o 23. Helsinki: Suomen äänitearkisto 1990, 400.

Vladimir Majakovskij: <i>Vägglusen</i> [= <i>Lude</i>]. Översättning: Sam J. Lundwall. Ryska originalets titel <i>Klop</i>. Vänersborg: Sam J. Lundwall Fakta & Fantasi 1986.</BiographicalNote><BiographicalNote henkilo-biografia-tyyppi="palkinnot">Pro Finlandia -mitali 1953</BiographicalNote><AgentDate><AgentDateEventType>51</AgentDateEventType><DateText>19.02.1906</DateText><LocationName>Töysä</LocationName></AgentDate><AgentDate><AgentDateEventType>52</AgentDateEventType><DateText>10.02.1985</DateText><LocationName>Tukholma, Ruotsi</LocationName></AgentDate><AgentPlace><LocationName>Suomi</LocationName></AgentPlace></CinematographicAgent></ExchangeSet>
|
birth_date |
1906
|
death_date |
1985
|