KAVI digitoi

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin digitaalisten palveluiden yksikkö vastaa kotimaisen elokuvaperinnön saattamisesta digitaaliseen muotoon.

Suuren yleisön suuntaan työ näkyy paitsi arkiston oman esitystoiminnan vahvistumisena entuudestaan myös DVD-julkaisujen sarjana. Vuonna 2012 valmistuivat Valentin Vaalan ja Teuvo Tulion mykkäelokuvat Mustalaishurmaaja (1929) ja Laveata tietä (1931), joista molemmista valmistettiin alkuperäisten värimallien mukaiset kopiot musiikkiääniraidoilla. Kuluvan vuoden julkaisuja ovat Vaalan romanttiset komediat Kaikki rakastavat (1935) ja Mieheke (1936).

Uusimpina KAVIn "Suomi-Filmin klassikot" -sarjassa ovat ilmestyneet Vaalan historiallinen seikkailu Sysmäläinen (1938) ja F.E. Sillanpää -filmatisointi Ihmiset suviyössä (1948).

Kuvassa KAVIn DFT Scanity 4k -filmiskanneri.

Kotimaisten elokuvien digitoinnin periaatteet

Pitkät kotimaiset elokuvateatterielokuvat digitoidaan vuosittain tehtävän suunnitelman mukaisesti. Tavoitteena on taata kotimaisen elokuvaperinnön saatavuus myös digitalisoituihin elokuvateattereihin. Lähtökohtana on siis tehdä elokuvista digitaalinen esityskopio, DCP (Digital Cinema Package).

Digitointien joukkoon otetaan vuosittain muutamia restauroitavia elokuvia. Nämä ovat elokuvia, joille on kysyntää ja joiden esitysoikeudet ovat selvät. Vuosittain digitoidaan lisäksi kymmenkunta elokuvaa, jotka levitetään tallenteina. Esitystoiminnan ja elokuvafestivaalien tarpeet pyritään mahdollisuuksien mukaan huomioimaan. Etusijalla ovat elokuvat, joista ei ole kunnollista esityskopiota tai pelastemateriaalia filmimuodossa.

Lyhytelokuvia ja dokumentteja digitoidaan ja tarvittaessa restauroidaan pitkien elokuvien rinnalla. Elokuvat valitaan pääsääntöisesti kysynnän mukaan. Kaikista kotimaisista elokuvista, joista on olemassa vain nitraattifilmimateriaalia, tehdään pelasteskannaus.

Kuvan ja äänen digitointi

Digitointi alkaa filmin konservoinnilla. Filmikonservaattori vertailee eri materiaalit ja valitsee niistä parhaan. Tavoitteena on aina käyttää mahdollisimman varhaisen sukupolven filmimateriaali. Tyypillisesti tämä on alkuperäinen kameranegatiivi.

Kuten ennen digitaalisen restauroinnin aikaa, elokuvalle tehdään konservointivaiheessa ”kaikki mahdollinen” (esim. roskanpoisto, liitosten ja repeämien korjaaminen). Irtoroskien poistaminen on käsin tai pesemällä tehokkaampaa kuin digitaalisesti, ja digitaalisessa restauroinnissa jatketaan vasta siitä mihin perinteisten menetelmien keinot loppuvat.

Pitkien elokuvien siirrot aloitetaan koeskannauksella, jolloin nähdään mahdolliset ongelmat. Tuhoutuneet kohdat pyritään paikkaamaan muista materiaaleista. Äänestä ja kuvasta koostetaan kokonaisuudet rullakohtaisesti.

Kun lähtömateriaalina käytetään negatiivia, skannataan kuva 10 bittisiksi logaritmisiksi DPX-tiedostoiksi. Positiivikuva voidaan skannata myös videogamma-koodattuna. Kuva digitoidaan skannerin kennon natiiviresoluutiolla, jotta vältytään turhalta kuvan skaalamiselta. Esimerkiksi anamorfinen kuva skannataan sen muotoisena kuin se on filmillä ja levitetään oikeaan muotoonsa vasta masterointivaiheessa.

Kaikki restauroitavat elokuvat käsitellään 4k-resoluutiolla. Valtaosa muistakin 35 mm lähtömateriaaleista pyritään digitoimaan 4k-resoluutiolla, ja jälkityöt tehdään tapauskohtaisesti 2k- tai 4k-tarkkuudella. Mikäli tehdään esitykopio duplikaatista tai filmikopiosta, tai mikäli siirrossa käytetään 16 mm filmimateriaalia, 2k-resoluution käyttö skannauksessa voi olla perusteltavissa. Kaikki pelasteskannaukset tehdään 4k-resoluutiolla. Ääni digitoidaan aina vähintään 24 bittisenä 96 kHz näytteenottotaajuudella.

Tavoitteena on että digitaalinen esityskopio on sisällöltään mahdollisimman lähellä ensi-iltakopiota. Sensuuripoistoja ei palauteta, ellei niitä ole tehty ensi-illan jälkeen. Mikäli elokuvan lopullisesta muodosta ei ole varmuutta, niin kopion yhteydessä mainitaan minkä lähteiden mukaan se on koottu (esim. käsikirjoituksen pohjalta).

Sisällön lisäksi myös teknisesti pyritään mahdollisimman lähelle ensi-iltakopiota. Väri- ja valomäärittelyssä, digitaalisessa restauroinnissa,  äänenkäsittelyssä ja masteroinnissa tavoitellaan samaa ilmettä kuin mitä ensi-iltayleisö on elokuvasta aikanaan kokenut.