KAVIn restaurointi: Talvisota (1989, National-Filmi Oy)

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI) on valmistanut uuden digitaalisen restauroinnin Pekka Parikan ohjaamasta Talvisota-elokuvasta. Restaurointi on tehty 4k-työnkulkuna lähtien elokuvan alkuperäisistä 35 mm filminegatiiveista. Digitaalisen restauroinnin lisäksi kuva värimääriteltiin kauttaaltaan uudestaan yhteistyössä kuvaaja Kari Sohlbergin kanssa. Elokuvan äänet on restauroinut ja masteroinut tuotannon ääniassistenttina toiminut Olli Pärnänen Meguru Film Soundissa.  

Pekka Parikan ohjaama ja Marko Röhrin tuottama sotaelokuva Talvisota (1989) perustuu Antti Tuurin samannimiseen, sotaveteraanien haastatteluille ja arkistoaineistolle rakentuvaan romaaniin. Lokakuussa 1939 Hakalan veljekset Martti (Taneli Mäkelä) ja Paavo (Konsta Mäkelä) lähtevät muiden kauhavalaismiesten joukossa ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Kun neuvostojoukot hyökkäävät rajan yli, eteläpohjaiset päätyvät Karjalan kannaksella etulinjan ankariin taisteluihin lukumääräisesti ylivoimaista vihollista vastaan. Suurisuuntainen elokuva sai ensi-iltansa talvisodan alkamisen 50-vuotispäivänä 30.11.1989. Talvisota keräsi lukuisia palkintoja, mm. kuusi Jussi-palkintoa, ja oli vuosikymmenen toiseksi paras yleisömenestys Suomessa noin 630 000 katsojallaan.

Elokuva-arkiston näkökulmasta Talvisotaa päästiin restauroimaan suhteellisen tuoreista filmimateriaaleista. Kodakin asetaattipohjaiset Eastman Color -filminegatiivit konservoitiin ennen skannausta. Negatiivit verrattiin alkuperäisiin esityskopioihin puuttuvien ruutujen varalta. Filmin kunto tarkastettiin ja se puhdistettiin koneellisesti Lipsner-Smith CF9200 ultraäänipesurilla.

Filmit skannattiin DFT:n Scanity filmiskannerilla 10 bit log DPX-tiedostoiksi 3664x2664 kuvapisteen tarkkuudella. Tämä tarkkuus on skannerin kennon natiiviresoluutio, joten skannatessa kuvaa ei skaalata millään tavalla. Myöskään myöhemmissä käsittelyvaiheissa kuvaa ei skaalattu, vaan kaikki digitaalinen jälkityö tehtiin 4k-työnkulkuna tällä alkuperäisellä resoluutiolla. Kuva rajattiin vasta masterointivaiheessa alkuperäiseen 1,66:1-kuvasuhteeseen 3600x2160 pikselillä.

Huom: alla olevia kuvia pääsee tarkastelemaan lähempää viemällä kursorin kuvan päälle.

Kuvan yläreunassa näkyy filmissä paikallaan pysyväivä juovia ja roskia. Nämä ovat mitä luultavimmin syntyneet jo kuvatessa.
Kuvan yläreunassa näkyy filmissä paikallaan pysyväivä juovia ja roskia. Nämä ovat mitä luultavimmin syntyneet jo kuvatessa.

 

Käytettäessä lähtömateriaalina elokuvan alkuperäisiä negatiiveja, joudutaan kuva aina värimäärittelemään kauttaaltaan uudestaan. Elokuvan kuvaajan Kari Sohlbergin avustuksella tämä työ tehtiin Blackmagickin DaVinci Resolve -ohjelmistolla DCI P3 -väriavaruudessa. Elokuvan ulkokuvia oli jouduttu kuvaamaan vaihtelevissa olosuhteissa ja kohtausten sisällä saattaa olla hyvinkin vaihtelevaa säätä. Näitä vaihtelevuuksia ei kokonaan poistettu värimäärittelyssä, vaan pyrkimyksenä oli tavoitella alkuperäisen ensi-iltakopion ilmettä. Vertailuun käytettiin arkiston kokoelmissa olevia alkuperäiskopioita. Elokuvan ristikuvat olivat negatiiveissa eri rullilla, joten ristikuvat editoitiin päällekkäin digitaalisesti vertailemalla nämäkin alkuperäiskopioon.

Filmin tuoreudesta huolimatta aika ja käyttö olivat jättäneet omat jälkensä filmiin. Konepesunkin jälkeen roskaa oli yllättävän paljon. Paikoin filmi oli myös päässyt ikävästi naarmuuntumaan. Erityisen ikäviä olivat muutamat koko filmiemulsion läpi menneet naarmut. Kuva oli valmiiksi stabiilia, joten digitaalista kuvanvakautusta ei tarvinnut tehdä. Scanity-filmiskanneri ohjaa filmiä optisten antureiden avulla, joka omalta osaltaan edesauttaa vakaaseen skannaustulokseen.

Koneellisesta puhdistuksesta huolimatta kuvassa näkyy kauttaaltaan hienoa roskaa ja pölyä. Erityisen selkeää valkoista roskaa on kuvan vasemmassa yläkulmassa. Lisäksi esim. liipasimen kohdalla on isompi roska.
Koneellisesta puhdistuksesta huolimatta kuvassa näkyy kauttaaltaan hienoa roskaa ja pölyä. Erityisen selkeää valkoista roskaa on kuvan vasemmassa yläkulmassa. Lisäksi esim. liipasimen kohdalla on isompi roska.

 

Kuvaaja Kari Sohlbergin kertoman mukaan kuvauksia tehtiin paljon vallitsevassa valossa, josta johtuen käytössä on ollut herkkää filmityyppiä. Paikoin tämä näkyy kuvassa vahvana rakeena, tai kohinana, joka häiritsi automaattista roskanpoistoa. Restauroituun elokuvateatterikopioon ei ole tehty rakeen- tai kohinanpoistoa, vaan pääsääntöisesti kuvauksesta tai filmimateriaalista johtuvat vaihtelevuudet on jätetty näkymään sellaisenaan. Rakeen lisäksi automaattisille restaurointityökaluille vaikeuksia tuottivat myös käsivarakuvaus ja toiminnalliset kohtaukset, joissa on paljon nopeaa liikettä. Eniten korjattavaa roskaa oli duplikoiduissa osissa, eli toisen sukupolven filmimateriaaleissa. Tällaisia kuvia oli erikoistehosteiden yhteydessä: hidastukset, aseiden suuliekit, junakuvat ja tehostelentokoneet. Näissä kohtauksissa oli lisäksi kuvatessa tai duplikoitaessa jäänyt roskaa kuvaporttiin, joka näkyi lopullisessa elokuvassa paikallaan pysyvänä roskana läpi koko kohtauksen. Kuvaajan valtuutuksella osa näistä roskista on poistettu.

Suurin osa filmin roskista ja muista vaurioista jouduttiin korjaamaan käsityönä ja yli kolmituntinen elokuva käytiinkin läpi lähes ruutu ruudulta. Käsityö tehtiin kaikkinensa hyvin varovaisesti, alkuperäistä kuvaa ja arkistollisia näkökulmia kunnioittaen, jolloin kuvaan ei tullut minkäänlaisia digitaalisia artefakteja restaurointityöstä. Muutamia roskia elokuvaan jäi. Olkoon ne muistutuksena filmitaustasta. Negatiiviin lyödyt filmirullien yliheittomerkit on poistettu kuvasta (yhtä lukuun ottamatta). Digitaalinen restaurointi tehtiin Davinci Revival -ohjelmistolla.

Kuvan alaosassa on isoa sinertävää naarmua. Värisävy aiheutuu kun naarmu läpäisee vain osan värifilmin emulsiokerroksista.
Kuvan alaosassa on isoa sinertävää naarmua. Värisävy aiheutuu kun naarmu läpäisee vain osan värifilmin emulsiokerroksista.

 

Äänen restauroinnin lähtökohdaksi jouduttiin ottamaan elokuvan print masterista aikoinaan tehty suojakopio, koska originaalia print masteria ei pystytty kaikkien ponnisteluidenkaan jälkeen löytämään. Viimeinen varma tieto originaaliäänen kohtalosta on elokuvasta aikoinaan tehty videosiirto, jonka jälkeen jäljet ikävä kyllä häviävät.

Elokuvan ääniformaatti on Dolby surround, jonka Dolby toi markkinoille 1982. Dolby surround oli ensimmäinen laajempaan käyttöön otettu monikanavajärjestelmä. Järjestelmässä on neljä kanavaa: kolme kanavaa kankaan takana, vasen-keski-oikea, ja yksi takakanava. Filmikopioon nämä neljä kanavaa tallennetaan, Dolbyn patentoimalla järjestelmällä, koodaamalla ne kahdeksi kanavaksi, jotka esitystilanteessa taas purettiin takaisin neljäksi kanavaksi. Syy tähän on, että filmikopiossa ei ole fyysistä tilaa neljän kanavan tallentamiseksi. Dolbyn järjestelmä oli taaksepäin kompatiibeli, eli samaa kopiota pystyttiin näyttämään niin vanhoissa mono-äänentoistolla varustetuissa teattereissa, kuin uusissa surround-äänellä varustetuissa.

Digitaalinen restaurointi automaattisilla työkaluilla on ongelmallista kuvissa, joissa on paljon liikettä. Ohjelmisto tekee laskentaa vertailemalla perättäisiä ruutuja. Kun kuvassa on paljon liikettä, ei ruutujen vertaaminen onnistu, vaan roskien ja naarmujen tulkinta menee helposti pieleen. Kuvassa vasemmalla keskellä on iso roska.
Digitaalinen restaurointi automaattisilla työkaluilla on ongelmallista kuvissa, joissa on paljon liikettä. Ohjelmisto tekee laskentaa vertailemalla perättäisiä ruutuja. Kun kuvassa on paljon liikettä, ei ruutujen vertaaminen onnistu, vaan roskien ja naarmujen tulkinta menee helposti pieleen. Kuvassa vasemmalla keskellä on iso roska.

 

Alkuperäisen äänimasterin formaatti on 35 mm magneettifilmi, jossa ääni on tallennettu 3-raitaformaatissa raidoille 2 ja 3. Print master tarkoittaa tätä magneettifilmille tallennettua kaksikanavaista koodattua ääntä, jota käytettiin filmikopion tekoon. Restauroinnissa käytetty suojakopio on tästä masterista yksi yhteen tehty kopio 17,5 mm magneettifilmille. Kopiointi on aikoinaan tehty niin sanotusti koneelta koneelle, ilman että toistavan ja nauhoittavan koneen välissä on ollut mitään lisäelektroniikkaa. Suojakopiota ei mitä luultavimmin ennen tätä projektia ole koskaan kuunneltu.

Magneettifilmit olivat hyvässä kunnossa. Restaurointi aloitettiin niiden kuuntelulla. Läpikopioitumista tai muita teknisiä ongelmia ei juurikaan ollut havaittavissa. Materiaalin hiljaisissa kohdissa oli havaittavissa lievää verkkohurinaa, osa tästä on luultavasti ollut myös originaalimasterissa ja osa on syntynyt suojakopion tekovaiheessa. Tekoajankohtana kyseinen hurina on peittynyt äänentoistojärjestelmän muihin heikkouksiin ja epätäydellisyyksiin.

Materiaalit siirrettiin magneettifilmiltä käyttäen samaa MWA MB51 -perfokonetta jolla originaalimasterikin on tehty. Äänimaster on aikoinaan tallennettu käyttäen Dolby A -kohinanvaimennusta. Mastereiden testiäänillä säädettiin kohinanvaimennuksen oikea taso, tarkistettiin taajuusvaste ja ääniraitojen vaihe. Kohinanvaimennus purettiin ja kaksiraitainen master tallennettiin wav-tiedostoksi 48kHz/24bit-muotoon.

Nykyisin käytössä olevissa esitysjärjestelmissä ei ole mahdollista purkaa Dolby surround -koodattua kaksiraitamasteria esitystilanteessa monikanavaääneksi. Tämän takia digitoitu äänimaster purettiin Dolbyn DMU-masterointilaitteistolla nykystandardin mukaiseksi 5.1-monikanavaääneksi. Dekoodauksella saatu monikanavaääni vastaa tilannetta joka tekoajankohtana elokuvateatterissa on ollut.

Esityskopiota varten ääntä myös restauroitiin. Hiljaisissa kohdissa ollut verkkohurina poistettiin Izotope RX -ohjelmistolla. Joissakin kohdissa äänentasoa säädettiin lievästi ja joissakin kohtauksissa äänensävyjä tasoitettiin yhtenäisemmän lopputuloksen saamiseksi. Elokuvan äänen dynamiikkaan ei koskettu; se vastaa alkuperäistä teosta. Restaurointi suoritettiin mahdollisimman huomaamattomasti ja alkuperäistä päämäärää kunnioittavasti. Restauroinnin suorittanut Olli Pärnänen työskenteli Talvisota-elokuvassa ääniharjoittelijana kuvauksissa ja jälkitöissä elokuvan miksauksessa vuonna 1989.

KAVIn arkistoon toimitettiin suojakopio-masterista tehty korjaamaton siirto sekä esityskopiota varten tehty restauroitu ääni myös 192Khz näytteenottotaajuudella. Kuvasta arkistoon päätyy digitaalisen esityskopion (DCP) lisäksi 10 bit log skannattu alkuperäismateriaali, sekä samassa muodossa oleva restauroitu ja värimääritelty master, molemmat alkuperäisessä resoluutiossa.

KAVIn digitaalisten restaurointien joukossa Talvisota on ollut hankkeena suurin ja siihen on käytetty suurin työmäärä. Lopputulokseltaan tämä restaurointi lieneekin KAVIn toistaiseksi laadukkain ja jäljeltään parhain. Siistiin lopputulokseen osasyynä on luonnollisesti hyvänä lähtökohtana ollut alkuperäismateriaali.

Erikoissuunnittelija Pekka Tähtinen & äänisuunnittelija Olli Pärnanen