Näyttelijät
Kreditoimattomat näyttelijät
Tekijät
Kreditoimattomat tekijät
pasuuna
saksofoni
pasuuna
saksofoni
steel-kitara
lyömäsoittimet
rummut
viulu
Morley-sähkökitara wahwah-pedaalilla
trumpetti
Rhodes-sähköpiano
basso
banjo, viulu
basso
laulaja kappaleessa Kerran saavun satamaan
MTV-laboratorio
Tuotantotiedot
Esitystiedot
Sisältöseloste
Uuno Turhapuro huijaa ilmaisen taksikyydin uskottelemalla olevansa tulossa isäksi ja menee Esson baariin. Hän on asunut viikon ystävänsä Sörsselssönin luona "perhetsykoloogisista syistä", eli elvyttääkseen avioliittoaan. Sörsselssönin vaimo hermostuu tilanteeseen ja uhkaa lähteä, mihin hänen miehensä myöntyy arvellen, että "helpommin saa uuden muijan kuin kunnon kaverin".
Johtaja Tuura valittaa psykiatrille näkevänsä vävynsä Uunon joka paikassa. Hän päättää muuttaa elämänsä ja ostaa maalaiskartanon. Ennen lähtöään maalle hän palkkaa etsivän pitämään silmällä kilpailevan firman yhtiökauppoja, mutta tehtävän saava naisetsivä Greta erehtyy henkilöstä ja alkaa varjostaa Uunoa.
Uuno palaa kukkakimppu kädessään kotiin vain löytääkseen asuntonsa tyhjillään. Hänen vaimonsa Elisabeth on muuttanut vanhempiensa mukana maalle, mutta tyly erokirje, jossa ei ilmoiteta uutta asuinpaikkaa, on Tuuran kirjoittama.
Härski-Hartikainen ja Sörsselssön päättävät korkean verotuksen vuoksi myydä firmansa ja ryhtyä Uuno mukanaan valtion hätäaputöihin.
Tuura saapuu perheineen kartanoonsa ja asettuu juuri keinutuoliin nauttimaan olostaan ilman Uunoa, kun Uuno, Sörsselssön ja Härski-Hartikainen törmäävät sisään mittaamaan uuden moottoritien linjausta. Tuura saa selville, että tielinjaus on vedetty hänen mailleen, koska tila on ollut liian kauan autiona. Uuno ehdottaa, että kartanosta tehtäisiin linjauspäätöksen muuttamiseksi lomakeskus. Tuuralle selviää, miksi hän näkee joka paikassa Uunon näköisiä miehiä: tila sijaitsee Uunon kotikylässä, ja kartanon renkituvassa asuva Uunon isä on tehnyt Osuuskaupan leskirouvan kanssa Uunolle veljen joka vuosi.
Lähistöllä mökkeilevä liikenneministeri lupaa Tuuralle esittää vaihtoehtoista tielinjausta. Uusi reitti kulkee kuitenkin kunnan tielautakunnan puheenjohtajan eli eläkkeelle jääneen opettajan pihan poikki, ja hän saa työt keskeytetyksi. Tuura suostuttelee lautakunnan jättämään asian pöydälle kunnes hän tuo nähtäväksi lomakeskussuunnitelmansa.
Greta tulee lomakeskuksen ensimmäiseksi asiakkaaksi, ja Uuno ottaa hoitaakseen hänen viihdyttämisensä. Greta raportoi Uunon tekemisistä kartanoaan kunnostavalle Tuuralle, joka päätyy ostamaan Härski-Hartikaisen ja Sörsselssönin firman kaksinkertaisella hinnalla.
Uuno toimittaa tielautakunnalle lomakeskuksen suunnitelman asemesta vahingossa työpaikkailmoituksen mutta onnistuu siirtämään päätöksentekoa lupaamalla järjestää kartanossa kesätapahtuman.
Tuura antaa Uunolle kaksi miljoonaa, jotta tämä lahjoisi kunnallispoliitikot muuttamaan tielinjausta. Hän erottaa Gretan saadessaan selville tämän vakoilleen Uunoa.
Kesäjuhlien ohjelmassa on Taru Valjakan laulua, "naapurikylän pojan" Paavon lausuntaa sekä Uunon menestyksekäs juhlapuhe. Uunon isä juottaa pontikkaa tielautakunnan jäsenille taivuttaakseen nämä Tuuran suunnitelman kannalle, kun taas pankinjohtaja kiristää heitä vekselien avulla pitäytymään vanhassa linjauksessa - vaihtoehtoinen malli halkaisisi hänen omat maansa.
Lautakunta äänestää lopulta Tuuran tilan poikki kulkevan suoran linjan puolesta. Uuno auttaa ministeriä vetämään viivoittimella linjauksen kartalle mutta pitää peukaloaan Tuuran tilan päällä, joten tie päätyy kiertämään kartanon. Tästä tietämättömänä Tuura myy kartanon Uunon isälle ja saa maksuksi käyttämättä jääneet lahjusrahat. "Voi hyvänen aika", lausuu Uuno lopuksi, "sitähän taitetaanki olla yhtäkkiä niinku kartanon herraa. Täytyypä ruveta orientoitumaan."
- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
- juhlat
- kunnallispolitiikka
- lomailu
- mailapelit : golf
- matkapuhelimet
- palloilu : lentopallo
- salapoltto
- Tienrakennus
- toveruus : miehet
- yksityisetsivät
Lehdistöarvio
"Uusi Turhapuro ei mitenkään voi tuottaa pettymystä", aloitti Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 5.9.1986), "sillä kaukana ovat ajat, jolloin odotimme näiltä elokuvilta enemmän kuin ne pystyvät antamaan. Jälleen kerran saamme nauraa kera tuttujen henkilöhahmojen, tuhanteen kertaan käsiteltyjen kommellusten. [- -] On [- -] tunnustettava, etten kokenut oloani mitenkään epämukavaksi katsoessani uutta Turhapuro-elokuvaa, lasten kanssa ja kenties lasten tasolle virittyneenä. Toisaalta on vaikea tunnustaa tätäkään Turhapuroa hyväksi elokuvaksi tai komediaksi: siihen se on liian veltto, rytmitön, terätön. Mutta ehkä komediassa ei ole muuta sääntöä kuin yleisön nauru ja suosio, ehkä on liian tiukkapipoista jaksaa vaatia Turhapuro-elokuvilta taiteellista hienostusta."
"Elokuviksi näitä Turhapuro-filmejä ei ole koskaan kehdannut kutsua", totesi Kari Kellokumpu (Lapin Kansa 8.10.1986). "Ennemminkin voi puhua löyhästi toisiinsa liitetyistä sketsikokoelmista, joita yhdistää koko kansan sankarihahmo Uuno, jota Vesa-Matti Loiri jäljittelemättömästi esittää. Taitava kun on. Tällä kertaa tarinaan on ehkä tullut enemmän jatkuvuutta, mutta terä sketseistäkin on kadonnut."
"Ere Kokkonen on ohjannut tämän tuoreimman Turhapuron varsin kiinteästi", jatkoi Hannu Massinen (Etelä-Suomen Sanomat 21.9.1986). "Juonen kulku on selkeämpi kuin aikoihin. [- -] Kovin hauska ei Turhapuro tällä kertaa ole, osin sen vuoksi, että työssä alkaa olla toistamisen, paikoillaan polkemisen ja puurtamisen makua. Ehkä tekijät eivät ole jaksaneetkaan innostua enää?"
Eero Krekelä (Kaleva 31.8.1986) näki uudessa Turhapuro-elokuvassa pinnistettyä temppuilua ja kikkailua mutta jakoi kiitostakin: "Kuvaaja [- -] on melko nautittavasti tallentanut [- -] järvien ja kukkaisniittyjen miljöötä, mikä on jatkuvien kommellusten näyttämönä. Tähän voidaan plussapuolella lisätä Jaakko Salon riehakas taustamusiikki sekä kotimaiseksi kuvaksi hyvin onnistunut äänitys."
- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Taustaa
"Kulttuurielokuvasarja Uuno Turhapuron elämästä vie katsojat yhdennessätoista osassaan tämän suositun filmihahmon synnyinseuduille sisä-Suomeen", tiivisti lehdistötiedote vuoden 1986 Turhapuro-elokuvan aseman ja sisällön. "Uuno muuttaa maalle on Uuno-sarjan perusteos, kun olette nähneet sen, ymmärrätte, miksi olette käyneet katsomassa kaikki aikaisemmat Uuno-elokuvat", jatkoi ohjaaja-käsikirjoittaja Ere Kokkonen kutsuvierasensi-illassa ja profetoi samassa yhteydessä: "Tämä elokuva on tehty myös yliopistojen tulevia tutkijoita varten. Siinä on aineistoa niille tutkielmille, joita Uunosta arvatenkin tullaan vielä jonakin päivänä tekemään." (Iltalehti 30.8.1986).
Uuden Turhapuro-elokuvan vierailevina tähtinä esiintyivät laulaja Taru Valjakka sekä ulkoministeri Paavo Väyrynen, joka kansallispukuun sonnustautuneena "naapurikylän Paavona" lausuu Runebergin runoa Maaherra. Tuottaja Spede Pasasen (1930-2001) keksijäpuoli on esillä sellaisissa vempaimissa kuten "herätyskello" ja "keittokone", jotka oli ensimmäisen kerran nähty Pasasen varhaistuotannon elokuvissa X-paroni (1964) ja Pähkähullu Suomi (1967). Elokuvan muut keksinnöt ovat Ere Kokkosen suunnittelemia.
Uuno Turhapuro muuttaa maalle merkitsi uutta käännekohtaa sarjan historiassa: tämän jälkeen Ere Kokkonen piti viiden vuoden tauon Turhapuro-elokuvien ohjaustyössä, jota jatkoivat Spede Pasanen, Hannu Seikkula ja Pertti Melasniemi. Samaan aikaan Turhapuro-elokuvien yleisömäärät putosivat yli puolesta miljoonasta alle 400 000, lopulta alle 300 000 katsojan.
- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Musiikki
1. Alkumusiikki
Säv. Jaakko Salo
Studio-orkesteri (off, alkutekstit), 1' 20".
2. Siirtolaismarssi
Säv. trad., sov. Artturi Rope
Es. Heinolan torvisoittokunta (100 %), 2' 05".
3. Rantakoivun alla
Säv. Onni Laihanen
Es. Heinolan torvisoittokunta (100 %), 2' 15".
4. En sommardag i Kangasala / Kesäpäivä Kangasalla
Säv. Gabriel Linsén
Es. Maija Vähätalo-Laine, piano (100 %), 0' 35".
5. Pai, pai paitaressu
Säv. Oskar Merikanto, san. Jooseppi Mustakallio
Es. Taru Valjakka, laulu, ja Olli Ahvenlahti, piano (100 %), 1' 05".
6. En gång jag seglar i hamn / Kerran saavun satamaan
Säv. Stig Olin, suom. san. Orvokki Itä
Pekka Hokka, laulu, ja tanssiorkesteri (off), 0' 50".
7. Uuno Turhapuro
Säv. Jaakko Salo
Irina Milan, kuiskaus, ja studio-orkesteri (off, lopputekstit), 0' 30".
Levytys:
Vesa-Matti Loiri ja Jaakko Salon orkesteri; Scandia KS 903 ja SLP 591, 24.7.1973.
Huomautuksia:
Jaakko Salon taustamusiikilla on yhteisnimi "Kantri-Uuno".
Musiikkinumero 1 sisältää muistumia lauluista Frosty The Snowman / Kuuraparta (säv. Steve Nelson - Jack Rollins) ja The Yellow Rose of Texas / Keltaruusu / Preerian keltainen ruusu (säv. Don George).
Vesa-Matti Loiri laulahtaa Oskar Merikannon laulua Onnelliset (100 %), 0' 05".
Taustamusiikissa kuullaan katkelmia mm. lauluista Kalastaja-Eemelin valssi (säv. K. Kirsi), Mökin laittaja (säv. P. J. Hannikainen), Old MacDonald Had a Farm / Piippolan vaarin talo (säv. trad. englantilainen).
Uuno Turhapuro -teemaa väläytellään taustamusiikissa.
- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) pohjalta.
Tarkastus- ja tekniset tiedot
Tarkastustiedot
Finnkino Video
Videofirma Makuuni
Makuuni Rauma
Makuuni Kuopio
Makuuni Imatra