Ruotsinkielinen nimi:
Provrörsmannen och Simons änglar
Ohjaus:
Tuotanto:
Näyttelijät
Spede Pasanen
matemaatikko Mauno Mutikainen / Richard
Iljevitsh Jyrä
Vesku Loiri
gangsteri Luigi / virkailija kirkkoherranvirastossa / vodkaturisti / Uuno Turhapuro
Simo Salminen
salapoliisitoimiston johtaja Simo Seivästö
Tapio Hämäläinen
tohtori Jaakko Jyrä
Olavi Ahonen
gangsteri Teuvo Tasanen
Helge Herala
hovimestari / komisario
Seppo Laine
konstaapeli
Pehr-Olof Sirén
lääkäri
Yrjö Tähtelä
konstaapeli
Esa Pakarinen Jr.
poliisi
Rita Polster
1. Simon enkeli
Kirsti Wallasvaara
2. Simon enkeli
Ritva Vepsä
3. Simon enkeli
Merja Tammi
4. Simon enkeli
Tuire Pentikäinen
lääkärin apulainen
Anja Pohjola
pankkivirkailija
Kreditoimattomat näyttelijät
Tarmo Jokinen
moottoriveneen myyjä / 3. gangsteri
Mara Kakko
taksinkuljettaja
Pekka Lampela
kolkatun koeputkiaikuisen löytäjä
Tekijät
Spede Pasanen
ohjaus
Spede Pasanen
käsikirjoitus
Mara Kakko
kuvaus
Henrik Paersch
kuvaus
Timo Wäre
kuvaus
Eva Jaakontalo
leikkaus
Pekka Lampela
ääni
Tarmo Jokinen
ääni
Jürgen von Schnitzel
musiikki
Jaakko Salo
musiikki
Kristine Elo
lavastus
Jorma Tervonen
valot
Alf Ekström
valot
Lena Paersch
kuvaussihteeri
Veikko Partanen
mixaus
Kreditoimattomat tekijät
Pertti Pasanen
tuottaja
Tarmo Jokinen
tuotantopäällikkö
Pertti Pasanen
muusikko
syntetisaattori
Jaakko Salo
muusikko
piano, rytmikone
Leena Palmu
negatiivinleikkaus
Tuotantotiedot
Elokuvan nimet:
Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit
virallinen nimi
Provrörsmannen och Simons änglar
ruotsinkielinen nimi
Koeputkiaikuinen
työnimi
Test-tube Adult and Simo's Angels, The
englanninkielinen käännösnimi
Adulte-éprouvette
ranskankielinen käännösnimi
Retortenmensch, Der
saksankielinen käännösnimi
Tuotanto:
Rahoittaja:
50 000 mk (tuki maksettu takaisin)
Valmistumisvuosi:
1979
Esitystiedot
Levittäjät:
Suomen teatteriensi-ilta:
12.10.1979
Helsinki: Kino Helsinki, Rex; Hämeenlinna; Kuopio: Maxim; Lahti: Kinema; Lappeenranta; Oulu: Adams 1; Tampere: Petit; Turku: Kino Turku; Vaasa: Adams 1
Teatterikierroksen katsojaluku:
490 439
Teatterilevityskopioiden lukumäärä:
11
Muut esitykset:
02.11.1979
Adams, Pori
ensi-iltakierros
02.11.1979
Jyväs-Kino, Jyväskylä
ensi-iltakierros
Televisioesitykset:
05.06.1983
MTV1
Katsojamäärä:
1 116 000
09.08.1993
MTV3
Katsojamäärä:
592 000
10.01.1996
MTV3
Katsojamäärä:
343 000
30.03.2002
MTV3
29.07.2006
MTV3
Sisältöseloste
Matemaatikko Mutikainen haluaa varman suojan itikoita vastaan ja päätyy ostamaan 650 000 markalla veneen, jonka perässä itikat eivät pysy. Päätään raapiessaan hän kuitenkin saa tikun sormeensa, turvautuu lääkäriin ja joutuu leikkaukseen, jossa kuolee. Lääkäri ottaa hänestä kilpirauhassoluja ja antaa ne kollegansa tohtori Jyrän käyttöön: tämä suunnittelee koeputkilasta, jonka on määrä rakentua kuolleiden ihmisten soluista.
Keksinnön jäljillä ovat sekä gangsterit että Simo Seivästön salapoliisitoimisto "enkeleineen". Simo soluttaa enkelinsä Sylvin Jyrän assistentiksi. Kun koeputkilapsi syntyy keinokohdusta, Sylvi ei ole uskoa silmiään: kyseessä on aikuinen, joka painaa 300 kiloa. Sitäpaitsi "lapsi" on Mutikaisen kaksoisolento, mikä aiheuttaa hämmennystä kirkkoherranvirastossa, kun osoittautuu että Mutikainen onkin ollut valekuollut, ja kun Jyrä yrittää ensin hankkia "lapselleen" syntymätodistusta ja Mutikainen mitätöidä kuolintodistuksensa. Pankissa Mutikainen saa kuulla olevansa rahaton, sillä testamentin mukaan rahat ovat menneet hiihtoliitolle.
Gangsterit Luigi ja Teuvo ilmestyvät ravintolaan, jossa Jyrä ja koeputkiaikuinen viettävät ristiäisiä: jälkimmäinen saa nimekseen Richard Iljevitsh Jyrä ja esittelee eräitä yliluonnollisia kykyjään. Samaan aikaan enkelit hälyttävät Simoa toimintaan: Simo ei halua edes nousta sängystä, sillä horoskooppi on ennustanut neitsyille onnettomuuksien päivää. Heti alkuun Simo repiikin pyjamansa patjan jouseen, loukkaa jalkansa lasinsiruun, jää solmiostaan kiinni taksin takaluukkuun ja joutuu Porvoonkadun sijasta Porvooseen, missä hän yrittää Moskovan MM-jääkiekkokisoista edellisenä talvena myöhästyneen vodkaturistin avulla todistaa sijaintinsa enkeleille.
Seikkailtuaan vielä Vaalimaan raja-asemalla Simo ja vodkaturisti päätyvät juovuksissa ravintolaan, jonne myös enkelit ovat löytäneet tiensä. Luigi, joka aikaisemmin on pihistänyt Simon salkun, onnistuu kiristämään Simolta rahaa ensin tyhjästä salkusta, sitten vääristä papereista. Tällä välin Mutikainen yrittää todistaa elävänsä hankkiutumalla pidätetyksi, mutta kuolintodistus painaa enemmän. Gangsterit kaappaavat Mutikaisen luullessaan häntä Richardiksi, mutta passi ja kuolintodistus saavat heidät toisiin ajatuksiin. Myös enkelit sekoittavat Mutikaisen Richardiin ja ottavat hänet hellään hoivaansa, kunnes hekin löytävät passin, ja päättävät antaa huijariksi luulemansa miehen gangsterien käsiin. Gangsterit soittavat paikalle Jyrän, joka selittää väärinkäsitysten syyn ja oikea koeputkiaikuinen selviää miesten painon vertailussa.
Koeputkiaikuisen ja sen kopioiden avulla maailmanvalloitusta suunnittelevat gangsterit sopivat luovuttavansa salaiset paperit Richardia vastaan. Radio-ohjattavan, mikrofonin ja kovaäänisen sisältävän leikkiauton avulla Richard ja Simon enkelit jäljittävät ja yllättävät gangsterit. Kun tapauksen onnellista päätöstä juhlitaan Simon toimistossa, Richard yhtäkkiä häviää näkyvistä, vain ääni jää. Jyrä selittää asian johtuvan siitä, että kun koeputkilasta synnytettiin kehitteessä, unohdettiin kiinnitys. Mutikainen antaa äänelle luvan siirtyä omaan ruumiiseensa, mikä aiheuttaa ongelman Richardiin rakastuneelle mutta Mutikaista inhoavalle Sylville. Vodkaturisti tekee lähtöä seuraavan talven kisoihin. Mutikainen-Richard lähtee moottoriveneellä ja on ajaa kumoon kumiveneellä liikkuvan Uuno Turhapuron, joka jää sadattelemaan ja vannomaan että appiukon kuoltua hän hankkii vielä isomman veneen.
- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Lehdistöarvio
"Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit on tv-sketsien loppumaton kokoelma", määritteli Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 13.10.1979). "Naurukin jää tällä kertaa aika vähiin, sillä katsoja aistii nähneensä ja kuulleensa osan näistä sketseistä televisiossa. [- -] Elokuvaa katsoessa tulee pakostakin mieleen lasten ja koululaisten tekemät harrastefilmit. Sellaiset joukkotiedotusvälineiden ja television vaikutuskentässä tehdyt, joissa ei ole juuri omaa persoonallista näkemystä. Valitettavasti Speden uusin on juuri tällainen taideteos. Näkemystä siinä ei ole, se ei johda mihinkään. Ei kasva. Ei syvene."
"Parhaan vitsin valmisteessaan Spede Pasanen usein säästää sen mainontaan", ajatteli Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 20.10.1979). "Niin nytkin, kun Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit on pantu myyntiin 'taatusti kaupallisena'. Tämä vaatii selvitystä, koska kauppa-ala ei ole yksioikoinen asia. [- -] Yhdeltä laidalta löytää edelleen yksilöllistä tuotantoa, kelpo käsityötä ja mittatilausvalmisteita. Massatuotannossakin on selvät laatuerot. On primaa ja sekundaa, jälkimmäistä palahalleissa ja tehtaanmyymälöissä. Sitten ovat vielä markkinoita kiertävät helppoheikit, jotka kaupittelevat heppoisinta ja joutavinta rihkamaa. Speden kaupallisuus sijoittuu kentän tälle laidalle. Koeputkiaikuinen myy kahta perusvitsiä (ei sinänsä mahdottomia) summassa, vaivautumatta kumpaakaan kummemmin kehittelemään. Se on vähän itseltään vaativa valmiste vähään ja taatusti entisenlaiseen tyytyville."
"Speden uusi tuleminen", ilmoitti puolestaan Markku Tuuli (Katso 22/1983) otsikossan ja kirjoitti: "Spede Pasanen ajoi Turhapuro-elokuvillaan uransa jo niin pohjalle, että mikä tahansa uusi suunta oli taatusti ylöspäin. Koeputkiaikuinen on kuitenkin muutakin kuin aiheen muutos. Se on samalla ideatasolla Speden virkein työ pitkään aikaan. Charlien enkeleistä ja tieteen viime kehityksistä parodiansa nostava elokuva sisältää nimittäin tukuttain hyviä ideoita, jotka osittain on jopa hyvin toteutettu. [- -] Tietenkin Koeputkiaikuisestakin on liioittelua sanoa sitä elokuvaksi, sillä rakenteeltaan se on lähinnä tv-sketsikokoelma, joka on hutaistu yhteen Spedelle tavanomaisella kiireellä. Ideoita on turhaan pitkitetty, komiikkaa ei ole hiottu ja tästä seurauksena suurin osa näyttelijäsuorituksista on ankarasti liioiteltuja."
"Spede työtovereineen ansaitsee kuitenkin tunnustuksen myös tyylinsä (ja tekniikkansa) parantamisesta", löysi Martti Savokin (Kansan Uutiset 21.10.1979) myönteisen näkökulman: "Poissa on Loirin Turhapuro-inhoittavuus. Ei ole muistaakseni edes veteen putoamisia. On leppoisaa satiiria tv:n 'enkeleiden' kustannuksella ja vaikka mukana onkin paljon plagiaattia (kaksoisolento yms.) ja toinen puoli elokuvan vitseistä (joista muutamat ovat kyllä osuvia) rakentuvat syvempään tai lievempään humalatilaan, käytetyistä 'lainauksista' ei tarvinne maksaa edes Teostolle ja pilkattu humala tuskin ketään loukkaa. Värikuvaus siistiä, kuten myös äänitys."
- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Taustaa
Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit oli ensimmäinen Pertti Pasasen tuottama värielokuva kymmeneen vuoteen - edellinen oli ollut joulukuussa 1969 ensi-iltansa saanut Pohjan tähteet. Kaikki muut 1970-luvun yksitoista Spede-elokuvaa toteutettiin mustavalkoisina. Koeputkiaikuista edelsi neljä perättäistä Uuno Turhapuro -elokuvaa; tällä kertaa nimiosaa ja sen lisäksi toista pääosaa, matemaatikko Mutikaista, esitti Spede Pasanen. Vesa-Matti Loirilla oli elokuvassa peräti neljä erilaista roolia, niistä viimeisenä myös lyhyt välähdys Uuno Turhapurona. Elokuvan nimen jälkiosa oli peräisin 1970-luvun suositusta yhdysvaltalaisesta tv-sarjasta Charlie's Angels / Charlien enkelit.
Esa Pakarinen Jr.:n nimi on alkuteksteissä muodossa Esa jr Pakarinen ja Kristine Elon etunimi on virheellisessä muodossa Kristina.
Spede oli myös elokuvan käsikirjoittaja ja ohjaaja. Antero Alpolan muistelmien (1988) mukaan Pasanen oli jo vuonna 1951 lähettänyt samantapaisen aiheen radioon nuorten kulttuurikilpailuun ja voittanut sillä oman sarjansa. "Meistä kaikista kolmesta tuntuu hyvältä, sekä tuottajasta, ohjaajasta että kaksoisroolin näyttelijästä", totesi Pasanen Helsingin Sanomissa elokuvan kerättyä kymmenen ensimmäisen esityspäivän aikana 120 000 katsojaa. Esityskierros alkoi 12.10.1979 seitsemän suuren kaupungin lisäksi myös Hämeenlinnasta ja Lappeenrannasta. Yleisömenestys oli vuoden 1979 paras, kolminkertainen vuoden keskiarvoon verrattuna. Suomen elokuvasäätiö myönsi 5.8.1979 tuotantoa varten 150 000 markan lainan. Siitä yhtiö nosti 50 000 markkaa, jonka maksoi takaisin jo viikon kuluttua.
- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Musiikki
1. Alkutekstimusiikki
Säv. Spede Pasanen
Spede Pasanen, syntetisaattori (off), 0' 50"
2. Minun kultani kaunis on
Säv. ja san. trad.
Es. Spede Pasanen, laulu (100 %), 0' 05".
3. Svengimusiikki
Säv. Jaakko Salo
1) Es. Spede Pasanen, "piano" ja kattila (playback, Jaakko Salo, piano ja rytmikone), 0' 30".
2) Jaakko Salo, piano ja rytmikone (off, loppumusiikki), 1' 00".
4. Silmät tummat kuin yö
Säv. ja san. Usko Kemppi
Es. Simo Salminen ja Vesa-Matti Loiri, laulu (100 %), 0' 05".
5. Schönester Herr Jesu / Toivioretkellä / Maa on niin kaunis
Säv. trad. saksalainen, san. B.S. Ingemann, suom. Hilja Haahti
Es. Vesa-Matti Loiri ja Olavi Ahonen, laulu kaksiäänisesti (100 %), 0' 15".
Huomautuksia:
Musiikkinumerossa 5 ensimmäisen säkeistön toinen säe jätetään laulamatta.
- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Tarkastus- ja tekniset tiedot
Tarkastustiedot
Tarkastuselin:
VET
Tunnistenumero:
23567
Päätöspäivä:
09.10.1979
Formaatti:
35 mm
Pituus:
2390 m
Kesto:
87 min
Veroluokka:
10 %
Ikäraja:
S
Tarkastamolaji:
Näytelmä 3a
Osalukumäärä:
4
Tunnistenumero:
T-23567
Päätöspäivä:
11.06.1991
Formaatti:
video
Pituus:
83'56"
Ikäraja:
S
Tarkastamolaji:
Näytelmä 3a
Osalukumäärä:
1
Tarkastuttajat:
Musiikki Fazer
Tunnistenumero:
T-23567
Päätöspäivä:
02.06.1992
Formaatti:
video
Pituus:
109'
Ikäraja:
S
Tarkastamolaji:
Näytelmä 3a
Tarkastuttajat:
Finnkino Video
Tunnistenumero:
T-23567
Päätöspäivä:
16.03.1995
Formaatti:
video
Pituus:
83'56"
Ikäraja:
S
Tarkastamolaji:
Näytelmä 3a
Osalukumäärä:
1
Tarkastuttajat:
Makuuni Helsinki
Tekniset tiedot
Värillisyys:
väri
Värijärjestelmä:
Eastmancolor
Ääni:
ääni
Kuvasuhde:
1,66:1
Kesto:
87 min
Pituus:
2390 m