Ruotsinkielinen nimi:
Poeten och hans musa
Englanninkielinen nimi:
Poet and Muse
Ohjaus:
Tuotanto:
Kuvia ja videoita elokuvasta
-
Runoilija Eino Leino (Esko Salminen) ja kirjailijar L. Onerva (Elina Salo). Kuva: Jussi Aalto.
-
Eino Leino (Esko Salminen). Kuva: Jussi Aalto.
-
Freya Schoultz (Katja Salminen). Kuva: Jussi Aalto.
-
Eino Leino (Esko Salminen) ja Freya Schoultz (Katja Salminen) Paltaniemen kuvakirkossa. Kuva: Jussi Aalto.
-
L. Onerva (Elina Salo). Kuva: Jussi Aalto.
-
Eino Leino (Esko Salminen) ja L. Onerva (Elina Salo). Kuva: Jussi Aalto.
-
Veljekset Eino Leino (Esko Salminen) ja Kasimir Leino (Paavo Liski). Kuva: Jussi Aalto.
-
Eino Leino (Esko Salminen) ja Otto Manninen (Jaakko Pakkasvirta). Kuva: Jussi Aalto.
-
Runoilijan (Esko Salminen) luomisen tuskaa. Taustalla Freya-vaimo (Katja Salminen). Kuva: Jussi Aalto.
-
Eino Leino (Esko Salminen). Kuva: Jussi Aalto.
-
Symposium Kämpissä. Vasemmalta Akseli Gallen-Kallela (Kalle Holmberg), Eino Leino (Esko Salminen), Pekka Halonen (Kari Sohlberg) ja Jean Sibelius (Henri Kapulainen). Kuva: Jussi Aalto.
-
Kasimir Leino (Paavo Liski) ja Eino Leino (Esko Salminen). Kuva: Jussi Aalto.
-
L. Onerva (Elina Salo) ja Eino Leino (Esko Salminen). Kuva: Jussi Aalto.
-
Runoilijat L. Onerva (Elina Salo) ja Eino Leino (Esko Salminen). Kuva: Jussi Aalto.
-
Eino Leinon (Esko Salminen) ja Freya Schoultzin (Katja Salminen) hääateria. Kuva: Jussi Aalto.
-
Eino Leino (Esko Salminen). Kuva: Jussi Aalto.
-
L. Onerva (Elina Salo) ja Eino Leino (Esko Salminen). Kuva: Jussi Aalto.
-
L. Onerva (Elina Salo). Kuva: Jussi Aalto.
-
Freya Schoultz (Katja Salminen). Kuva: Jussi Aalto.
-
Eino Leino (Esko Salminen). Kuva: Jussi Aalto.
Näyttelijät
Esko Salminen
runoilija Eino Leino
Katja Salminen
Freya Schoultz, Eino Leinon ensimmäinen vaimo
Elina Salo
kirjailijar L. Onerva, Onerva Lehtinen, myöh. Madetoja
Paavo Liski
Kasimir Leino
Pertti Palo
Artturi Lönnbohm
Marita Nordberg
Freyan äiti
Heidi Krohn
Olga Lönnbohm
Kalle Holmberg
Akseli Gallén-Kallela
Henri Kapulainen
Jean Sibelius, "Sibbe"
Carl-Axel Heiknert
Sibelius vanhana
Jaakko Pakkasvirta
Otto Manninen
Virpi Uimonen
Anni Swan
Leif Wager
kartanon isäntä
Asta Backman
kartanon emäntä
Anitta Niemi
kartanon tytär
Esa Pakarinen Jr.
von Numers, Japanin-sodan upseeri
Ismo Kallio
maalaiskirjailija
Tom Wentzel
Freyan rakastaja
Kyllikki Forssell
Ida Aalberg
Elsa Sylvestersson
balettiseurueen rouva
Martti Tschokkinen
balettiseurueen isäntä
Kari Sohlberg
Pekka Halonen nuorena
Martti Kuningas
Halonen vanhana
Hannele Lauri
dekadentti nainen
Aarni Krohn
toimitussihteeri
Toivo Mäkelä
vanha tarjoilija
Timo Lapila
toimittajatoveri / merimies
Kari Sorvali
puhuja kansankokouksessa
Oiva Lohtander
kansankokoukseen osallistuja
Seppo Wallin
kansankokoukseen osallistuja
Juhani Kumpulainen
kabareen isäntä
Gustav Wiklund
lääkäri
Svante Martin
toimittajatoveri
Hannu Kahakorpi
nuorsuomalainen laskiaisjuhlassa
Erkki Seiro
toimittajatoveri
Ekaterina Ziablova-Hiitonen
vanha rouva
Erkki Saarela
toimittajatoveri
Lars Svedberg
nuorsuomalainen laskiaisjuhlassa
Timo Martinkauppi
vanhasuomalainen laskiaisjuhlassa
Pauli Virtanen
paksu mies laskiaisjuhlassa
Mauri Jaakkola
herkuttelija laskiaisjuhlassa
Pentti Saares
vanhasuomalainen laskiaisjuhlassa
Pekka Ojamaa
toimittajatoveri klubilla
Kalevi Tuhkanen
seppä
Anne Konttila
piikatyttö
Matti Lehtinen
laulaja hääjuhlassa
Aino Takala
laulaja laskiaisjuhlassa
Ylermi Poijärvi
jousikvartetin jäsen
Kari Lindstedt
jousikvartetin jäsen
Yrjö Lasonpalo
jousikvartetin jäsen
Pekka Helasvuo
jousikvartetin jäsen
Kreditoimattomat näyttelijät
Milja Mykkänen
konttoristi
Viktor Törhönen
kirjastovirkailija
Riitta Nelimarkka
nainen puistokäytävällä
Jaakko Seeck
mies puistokäytävällä
Rasmus Seeck
mies puistokäytävällä
Helga Viljanen
nainen puistokäytävällä
Otto Donner
vieras hääaterialla
Urho Rantakangas
puiston lakaisija
Tarja Lapila
nainen aterialla
Ove Miiros
mielenosoittaja
Tomira Savtschenko
mielenosoittaja
Irma Taina
mielenosoittaja
Kalervo Katajavuori
kokouksen osanottaja
Risto Mäenpää
kokouksen osanottaja
Matti Dahlberg
klubin vahtimestari
Raimo O Niemi
jäätelökauppias
Matti Marttila
mies Kaivopuistossa
Kyösti Mankamo
muuttomies
Verneri Salmenhaara
mies kapakassa
Heikki Katajisto
mies kapakassa
Esko Jantunen
juopunut merimies laivalla
Mani Suanto
kippari
Esa Vuorinen
merimies
Riitta Havukainen
Irina, tanssityttö
Erkki Peltomaa
valonheittimen hoitaja kabareessa
Helvi Aunio
ristiäisvieras
Kerstin Grönberg
ristiäisvieras
Sylvi Horko
ristiäisvieras
Tuula Koskinen
ristiäisvieras
Pirjo Kujanen
ristiäisvieras
Lena Paersch
ristiäisvieras
Sirppa Sivori-Asp
ristiäisvieras
Marita Österberg
ristiäisvieras
Anssi Mänttäri
hovimestari
Kalevi Immonen
mies laskiaisjuhlassa
Nora Ingvall
nainen laskiaisjuhlassa
Yrjö Käki
mies laskiaisjuhlassa
Paula Lehtikuusi
nainen laskiaisjuhlassa
Jorma Markus
mies laskiaisjuhlassa
Erik Niiranen
mies laskiaisjuhlassa
Heikki Takkinen
mies laskiaisjuhlassa
Matti Valtavirta
mies laskiaisjuhlassa
Jaakko Pyhälä
ylioppilas
Pertti Lassila
ratsastava suojeluskuntalainen
Marjatta Nissinen
kuuntelija Halosenniemessä
Risto Meelart
sähkösanomapoika
Tuomo Kattilakoski
Leevi Madetoja
Marja-Leena Keski-Kuha
tunnistamaton rooli
Muut esiintyjät
Hanuristi laivalla: herra Helistö
Nainen laskiaisjuhlissa: neiti Aaltonen
(Lähde: SKF 8)
Tekijät
Jaakko Pakkasvirta
ohjaus
Titta Karakorpi
käsikirjoitus
Jaakko Pakkasvirta
käsikirjoitus
Esa Vuorinen
pääkuvaaja
Irma Taina
leikkaus
Johan Hake
äänisuunnittelu ja äänitys
Otto Donner
musiikki
Matti Marttila
lavastus
Airi Iso-Lotila
pukusuunnittelu
Mila Niemi
maskisuunnittelu
Pertti Mutanen
kuvaaja
(operatööri
)
Raimo Paananen
kamera-assistentti
Tom Forsström
apulaisäänittäjä
Olli Soinio
apulaisäänittäjä
Anne Holmberg
leikkaajan assistentti
Richard Fortelius
rekvisiitta
Vesa Hauhia
rekvisiitta
Marjatta Nissinen
puvustaja ja maskeeraaja
Tuula Koski
puvustaja ja maskeeraaja
Aune Ollila
kampaaja
Anssi Mänttäri
tuotantopäällikkö
Lauri Törhönen
apulaisohjaaja
Jaakko Talaskivi
järjestäjä
Marja-Liisa Raunio-Laine
kuvaussihteeri
Milja Mykkänen
tuotantosihteeri
Jussi Aalto
valokuvaaja
Aarre M. Peltonen
asiantuntija elämäkertakysymyksissä
Dennis Livson
markkinointi
Antti Kokko
värimäärittely
Tuomo Kattilakoski
mixaus
(Cinemix Oy
)
Kreditoimattomat tekijät
Jaakko Pakkasvirta
tuottaja
Marjatta Nissinen
puvustus
Inkeri Terävä
naamiointi
Marjatta Niiranen
leikkausapulainen
Olli Soinio
leikkausapulainen
Kalervo Katajavuori
kuvaajan apulainen
harjoittelija
Matti Lehtinen
muusikko
laulu
Aino Takala
muusikko
laulu
Otto Donner
muusikko
piano
Pekka Helasvuo
muusikko
jousikvartetin jäsen / musiikkinumero 16
Yrjö Lasonpalo
muusikko
jousikvartetin jäsen / musiikkinumero 16
Kari Lindstedt
muusikko
jousikvartetin jäsen / musiikkinumero 16
Ylermi Poijärvi
muusikko
jousikvartetin jäsen / musiikkinumero 16
Kalevi Immonen
autonkuljettaja
Kalevi Tuhkanen
yhteyshenkilö Paltamossa
Tuotantotiedot
Elokuvan nimet:
Runoilija ja muusa
virallinen nimi
Poeten och hans musa
ruotsinkielinen nimi
Poeten och hans musa
ruotsinkielinen nimi Ruotsissa
Poeten och musa
ruotsinkielinen nimi Ruotsissa
Poet and Muse
englanninkielinen nimi
Poète et la muse, Le
ranskankielinen nimi
Dichter und Muse
saksankielinen nimi
Elämän koreus
työnimi
Palava rakkaus
työnimi
Tuotanto:
Rahoittaja:
1 025 408 mk
Tuotantokustannukset:
2 839 205 mk
Valmistumisvuosi:
1978
Esitystiedot
Levittäjät:
Suomen teatteriensi-ilta:
13.10.1978
Helsinki: Maxim 1, Tuulensuu; Kuopio: Kuvakukko; Lahti: Ilves; Oulu: Kiistola (Suuri Näyttämö); Tampere: Häme; Turku: Kinola
Teatterikierroksen katsojaluku:
218 107
Teatterilevityskopioiden lukumäärä:
8
Muut esitykset:
17.11.1978
Fantasia, Jyväskylä
ensi-iltakierros
24.11.1978
Jaarli, Pori
ensi-iltakierros
01.12.1978
Adams 1, Vaasa
ensi-iltakierros
Televisioesitykset:
06.10.1980
MTV1
Katsojamäärä:
1 376 000
30.12.1986
MTV2
Katsojamäärä:
647 000
05.01.1996
MTV3
Katsojamäärä:
236 000
31.10.2009
YLE Teema
13.11.2014
YLE Teema
24.03.2016
Yle Teema
Festivaaliosallistuminen:
1979
Chicago International Film Festival
Chicago (IL), Yhdysvallat
1979
Dublin, Irlanti
1979
Hanasaari
Espoo, Suomi
1979
Moscow International Film Festival
Moskova, Neuvostoliitto
1980
Bangalore, Intia
1980
San Francisco (CA), Yhdysvallat
Palkinnot:
Elokuvatuotannon laatutuki 1978: 150 000 mk.
Valtion elokuvataiteilijapalkinto 1978: Esa Vuorinen 6 000 mk; Matti Marttila 4 000 mk.
Jussit 1979: paras kuvaus: Esa Vuorinen; paras lavastus: Matti Marttila; paras naisnäyttelijä: Elina Salo.
Moscow International Film Festival, Moskova, Neuvostoliitto 1979: Neuvostoliiton kirjailijaliiton diplomi käsikirjoituksesta; paras lavastus: Matti Marttila.
Ulkomaanmyynti:
Ruotsi
Levittäjä:
Sergel Films Distributions AB
Ruotsi
Levittäjä:
Sveriges Television (SVT)
Sisältöseloste
Vuosi 1903. Eino Leino kirjoittaa omistuksen veljelleen Kasimirille runokokoelmansa Kangastuksia ilmestyttyä. Leino kävelee Onervan kanssa ja lausuu tälle Jumalten keinun. Leino kirjoittaa Freya Schoultzille luovansa "hurjaa runoutta muinaissuomalaiseen tyyliin". Freya on saanut Leinolta syfilis-tartunnan ja mies tuntee velvollisuudekseen mennä naimisiin hänen kanssaan. Onerva soimaa Leinoa heikkoudesta ja sanoo Freyan tavoittelevan vain mainetta ja rahaa.
Leino ja Freya viettävät häitään, joiden ohjelmaan kuuluu Nocturne lauluesityksenä. Kesken esityksen Freya havaitsee Kasimirin alkavan sairauskohtauksen ja Leino auttaa veljensä pois hääpöydästä. Hääyönä Leino kirjoittaa runon Erotessa. Häämatka tehdään Leinon synnyinseudulle Paltaniemelle, kotitaloon Hövelöön. Freya vierastaa Leinon veljeä Artturia ja mielenvikaista sisarta Olgaa. Leino muistelee lapsuuttaan, synkkiä syksyjä ja talvia. Freya puhuu, että heidän pitäisi mennä hoitoon Pariisiin.
Vuosi 1905. Suurlakon aikaan Leino työskentelee kuumeisesti Helsingin Sanomien toimituksessa. Isänmaallinen innostus tarttuu häneen, mutta ennen pitkää hänen nuorsuomalainen, kansallista yhtenäisyyttä korostava linjansa joutuu ristiriitaan työväenliikkeen luokkaeroja tähdentävän linjan kanssa. Kotona Leino suuttuu, kun Freya on tuhlannut talousrahat peilin ostoon, ja kun Pariisin-matkaankin pitäisi säästää. Leino valittaa, ettei hän naimisiinmenonsa jälkeen ole kirjoittanut yhtään runoa, vaan on joutunut rahan vuoksi raatamaan lehtimiehenä ja suomentajana. Viaporin kapinaa 1906 Leino seuraa herrasväen kanssa Kaivopuiston kallioilta.
Leinot muuttavat uuteen asuntoon. Freya on raskaana, mutta Leino viettää remuisaa ravintolaelämää Halosen, Gallen-Kallelan ja Sibeliuksen seurassa. "Ensin join pelosta, sitten ilosta, lopulta minä vain totuin", Leino vastaa Halosen kysymykseen. Tyttärensä ristiäistilaisuudessa Leino pysyttelee sivustakatsojana ja lähtee kesken kaiken Kappeliin käyttäen verukkeena protestiin menevää vekseliä: Freyan suuttumus räjähtää ilmoille vieraiden läsnäollessa.
Leino jatkaa boheemielämäänsä tutussa taiteilijaseurassa, von Numers on palannut Venäjän-Japanin sodasta ja kertoo kokemuksiaan. Leino ja Freya vierailevat Otto Mannisen ja Anni Swanin luona, Leino tunnustaa Manniselle elävänsä "kuin Strindbergin näytelmässä". Hummattuaan jälleen pitkään Leino palaa kotiin ja kirjoittaa: "Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin". Hän kääriytyy mattoon, Freyan on murrettava ovi päästäkseen sisään.
Kasimirin syfilisperäinen paralysia on edennyt pitkälle. Leino saa kuulla, että hänen oma tautinsa ei vielä ole levinnyt aivoihin eikä keskushermostoon, ja on hoidettavissa elohopea- ja arsenikkikuureilla. Olutkapakassa Leino kuvittelee kohtaavansa kaksoisolentonsa ja syyttävät sukulaisensa. Senaatintorilla Leino näkee Onervan ja seuraa tätä konserttiin. He viettävät illan yhdessä ja jatkavat suhdettaan: "Me kaksi kuulumme yhteen", Leino sanoo.
Leino ja Onerva osallistuvat laskiaisjuhlaan suuressa kartanossa, myös Freya on paikalla rakastajansa kanssa. Leino naamioituu villisiaksi, joutuu väittelyyn vanhasuomalaisten kanssa ja ehdottaa Aleksis Kiveä kansallisrunoilijaksi Runebergin sijaan. Onerva pukeutuu mieheksi ja valittaa Suomen henkisen ilmapiirin ahtautta. Ida Aalberg saapuu ja lausuu vieraille Leinon runon. Freya yllätetään intiimistä tilanteesta rakastajansa kanssa: hän puolustautuu sillä, että Leino on jättänyt hänet yksin, ja hyökkää Onervan kimppuun. Raivoava Freya ajaa Onervaa takaa viinikellariin, uhkaa tappaa tämän ja heittelee viinipulloja rikki, kunnes kartanon isäntä taltuttaa hänet.
1920-luvulla Leino on jo vanha mies. Hän työntää kelkkaa Tuusulanjärven jäällä ja pysähtyy lepäämään. Suojeluskuntalaiset osuvat paikalle ja pelastavat hänet paleltumasta. Halosenniemessä Leino kuuntelee Järnefeltin Kehtolaulua ja lausuu testamenttinaan runonsa Väinämöisen laulu. Leevi Madetojan kanssa naimisissa oleva Onerva saa sähkösanoman: "Rakas ystävä, aika on täyttynyt. Myrskykello on soinut. Lyö hätärumpua. Rakas ystäväsi Eino Leino." Lopuksi Leino nähdään talvisessa metsässä vetämässä kelkkaa pienen tytön kanssa.
- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Lehdistöarvio
"Korkealle kohoava ylistys Leinolle", otsikoi Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 14.10.1978) ja kirjoitti: "On saatu aikaan hyvin merkittävä suomalainen elokuva, innoittava ja toisia nuoria yrittäjiä kannustava. Kaikesta näkyy, että sekä itse Leinoa että hänen elämäänsä, ympäristöään ja vaikutustaan siihen on tutkittu huolella [- -]. Niin myös, että itse elokuvan tekeminen on tapahtunut vaivoja säästämättä: kaikki tieto, taito ja toteuttamismahdollisuudet on käytetty. Niinpä jo yksin vuosisadan alun epookin tuntuma näyttää sangen oikeasävyiseltä ja täyteläiseltä, mikä ei ole suinkaan tavallista meikäläisissä filmeissä."
"Onnistunut juhlaelokuva", kiitti myös Markku Tuuli (Katso 43/1978). "Runoilija ja muusa vakuuttaa ennenkaikkea hämmästyttävällä kuvallisella voimallaan. Jokainen lavastus ja valo tuntuu olevan paikallaan, ja pääkuvaaja Esa Vuorisen uljaalla avustuksella Pakkasvirta on nasevasti antanut maiseman ja ympäristön puhua Leinon runojen ja ajatusten puolesta. Filmissä ei lueta runoja kovinkaan paljon, mutta Pakkasvirran löytämät kuvat, niin järvien rannoilta, metsistä, Helsingin puistoista kuin ravintoloiden hämäristä ja huumaavista huoneista tai yläluokan mässäilyjuhlista, puhuvat: Leinon runoilijapersoona välittyy harvinaisella tavalla yksityiskohdista, ja Pakkasvirran käyttämät symbolit eläimistä, juoksevista puroista ja pilvistyvästä taivaasta, jotka helposti muodostuvat kliseiksi, ovat tällä kertaa aivan oikeilla paikoillaan."
"Jos Runoilijan ja muusan kirjallinen dramaturgia on korkealuokkainen, on sitä myös elokuvan visuaalinen hahmotus", säesti Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti 14.10.1978). "Pakkasvirta on lähtenyt erittäin rohkeasti yhdessä pääkuvaaja Esa Vuorisen kanssa luomaan kuvamaailmaa, joka mahdollisimman tarkoin vastaisi henkilöiden kulloistakin psyykkistä todellisuutta. [- -] Elokuvan ajoittain rämäkkä huumori ja kaikenlainen kuvienkaatamismentaliteetti yhdistyy erittäin luontevasti syvimpiin traagisiin tuntoihin. Pakkasvirran Leino on juuri sellainen Leino, jota tämän päivän ihminen kaipaa ja jossa hän pystyy tunnistamaan itsensä."
"Jaakko Pakkasvirran ohjaama Leino-elokuva on kunnianhimoinen ja onnistunut", tunnusti Erkka Lehtola (Aamulehti 14.10.1978) mutta epäili, "että se ei ole kovin pitkävaikutteinen - ei edes kaikessa siinä upeudessaan, jota elokuva tuhlailevasti tarjoilee. Saattaakin olla, että elokuvan ulkoinen loisto, sen visuaalisen toteutuksen varmuus [- -] tukahduttaa alleen joitakin olennaisia piirteitä. Se saattaa piilottaa myös herkkyyttä, Leinon kipeintä tuskaa, hänen epätoivoaan. Katsoja huomaa katselevansa hieman liian komeita otoksia - ja näin hän saattaa unohtaa, mistä tässä lopulta on kysymys. [- -] Komeudessa piilee myös pinnallisuuden vaara. Sana katoaa kuvan taakse."
"En tiedä, onko rakenne alunalkaen ja ehdoin tahdoin ajateltu juuri niin fragmentaariseksi kuin miksi lopputulos sen näyttää", katsoi Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 14.10.1978), "mutta totuus on, että vaikka jatko kiinteytyy [- -] niin ensimmäisen tunnin aikana monelle tilanteelle jälkikatsannossa jää vain tableau'n, harkitun kauniin ja huolitellun kylläkin, mutta silti vain taulun tai asetelman itseisarvo. Ongelmana tässä on mahdollisesti se, että Leinon ja Freya Schoultzin suhteen ydin tai lähtökohdat eivät oikein koskaan tule kunnolla ilmi, nähdään vain todella kaikissa käänteissään sopeutumaton, kahta tyystin eri maailmaa edustava ja siksi myös katsojan kannalta vähän käsittämättämäksi jäävä liitto."
"Jaakko Pakkasvirran ohjauksen ansiolistalla on ensimmäisenä mainittava tyylikkyys, ajankuvan hallinta sekä tarpeettoman 'värikkyyden' karttaminen", jakoi Leo Stålhammar kiitosta. "Viipyilevä kerronta sekä kuvan ja musiikin (Otto Donner) taitava yhteenliittäminen ovat kaikki erinomaisia asioita, mutta ne eivät riittäisi, jos eivät myöskin näyttelijäsuoritukset olisi parhaasta päästä. Esko Salmisen Eino Leino on pitkälti ja eräitä tyypillisiä eskosalmisilmeitä lukuunottamatta osuva näyttelijätyö. Ehkä kuitenkin hivenen jähmeämpi kuin pitäisi mutta kokokuvaltaan kohteelle oikeutta tekevä. Katja Salminen Freyana tekee läpimurtonsa elokuvaan. Puhdaspiirteinen ja uskottava roolisuoritus. [- -] Elokuvan persoonallisin suoritus on kiistatta Elina Salon L. Onerva. Elina Salo saa heti ensi tapaamisella tähän oman aikansa jännittävään runoilijattareen sekä naisellista charmia että salaperäisyyttä."
Kriittisyys kasvoi 1980-luvun tv-esitysten myötä. "Kenties elokuvasta puuttuu se sisäistävä henki, lopullinen sysäys, jonka voimasta kuvat lähtevät elämään", pohti Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 30.12.1986). "Pakkasvirran runoilijankuvaus on sittenkin kaikessa liian koreaa ja värikästä, melkein kuin koristepaperiin kääritty karamellirasia, josta löytyy jokaiseen makuun. Tätä vaikutelmaa korostaa vielä Esa Vuorisen 'taiteellinen' kuvaus. Hengen ankara laulu soi, mutta laulun sielu jäi vangitsematta."
Timo Malmia (Ilta-Sanomat 30.12.1986) "harmittivat dramaturgiset ongelmat": "Tuntuu kuin tekijät eivät itsekään lopulta tietäisi mitä haluavat sanoa ja miten." Antti Lindqvistin (Katso 1/1987) mielestä "elokuvan kokonaisnäkemys horjuu pahasti": "Yhteiskunnalliset ja yksityiset, objektiiviset ja subjektiiviset ainekset eivät sulaudu yhteen tekijöiden taitoja vastaavalla tavalla."
- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Taustaa
Runoilija Eino Leinon syntymästä tuli vuonna 1978 kuluneeksi sata vuotta. Juhlavuoden merkeissä Filmityö Oy toteutti Leinon elämästä elokuvan, jonka käsikirjoituksessa ohjaaja Jaakko Pakkasvirta ja Titta Karakorpi saattoivat hyödyntää fil. tri Aarre M. Peltosen Leino-asiantuntemusta. Elokuva kuvailee Leinon ensimmäistä avioliittoa Freya Schoulzin kanssa sekä hänen rakkaussuhdettaan runoilija L. Onervaan (oik. Hilja Onerva Lehtinen), josta vuonna 1913 tuli säveltäjä Leevi Madetojan puoliso. Mukana tarinassa ovat myös Leinon vanhempi veli Kasimir Leino sekä taiteilijatuttavat Jean Sibelius, Akseli Gallen-Kallela ja Pekka Halonen. Alkuteksteihin liitettiin maininta: "Elokuvan kohtaukset ovat täysin kuvitteellisia, joskin elämäkertatietojen innoittamia." Käsikirjoituksen motoksi valittiin katkelma Eino Leinon eräästä kirjeestä Freya Schoultzille: "Minun täytyy samalla kertaa tehdä todellinen epätodelliseksi ja epätodellinen todelliseksi. Ainoastaan sillä tavalla minun on mahdollista elää tässä maailmassa." Kuvakäsikirjoituksen laati Jaakko Pakkasvirta yhdessä Esa Vuorisen kanssa. Tuotantoyhtiön tiedotteessa on Leinon Hövelössä asuvan veljen ja sisaren sukunimi muodossa Löhnbom (pro Lönnbohm).
Epookkikuvausta vaatineen elokuvan tuotantokustannukset olivat Suomen siihen asti kalleimmat, elokuvasäätiölle jätetyn loppuselvityksen mukaan 2 839 205 markkaa. Elokuvasäätiö tuki tuotantovaihetta yhteensä 980 000 markalla ja Mainos-TV televisioesitysoikeuksien ennakko-ostoin. Jälkikäteen elokuvalle myönnettiin 150 000 markan laatutuki sekä kuvaaja Esa Vuoriselle 6 000 markan ja lavastaja Matti Marttilalle 4 000 markan elokuvataiteilijapalkinto. Jusseja elokuvalle kertyi kolme, Vuorisen ja Marttilan lisäksi patsaan sai myös L. Onervan esittäjä Elina Salo. Runoilija ja muusa osallistui 1979 Moskovan elokuvafestivaaliin, missä Marttila sai parhaan lavastuksen palkinnon ja käsikirjoitus Neuvostoliiton kirjailijaliiton diplomin. Elokuva myytiin Ruotsiin.
Martti Tschokkisen sukunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Tsokkinen ja Kari Lindstedtin sukunimi virheellisessä muodossa Lindsedt. Tom Forsströmin sukunimi on lopputeksteissä virheellisessä muodossa Forström.
Suomessa Runoilija ja muusa keräsi elokuvateatterikierroksellaan yli 200 000 katsojaa. Yleisömenestys oli vuoden neljänneksi paras.
- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Musiikki
1. Sua lemmin
Säv. ja sov. Otto Donner, san. Eino Leino
Matti Lehtinen, laulu, ja kitara (off, alkutekstimusiikki), 0' 55".
2. Aamulla varhain
Säv. ja san. trad.
Es. Elina Salo, laulu, ja piano (100 %), 0' 35".
3. Nocturne
Säv. ja sov. Otto Donner, san. Eino Leino
Es. Matti Lehtinen, laulu, ja kvartetti (playback), 2' 30".
4. Machen wir's den Schwalben nach / Ollaan niinkuin pääskyset operetista Die Csárdäsfurstin / Mustalaisruhtinatar
Säv. Emmerich Kálmán
Es. Katja Salminen, hyräily (100 %), 0' 10".
5. Erotessa
Säv. ja sov. Otto Donner, san. Eino Leino
Matti Lehtinen, laulu, ja kitara (off), 1' 20"
6. Merenkylpijäneidot
Säv. ja sov. Otto Donner, san. Eino Leino
Matti Lehtinen, laulu, ja urut (off), 2' 00".
7. L'lnternationale / Kansainvälinen
Säv. Pierre Degeyter, san. Eugene Pottier, suom. Lauri af Heurlin, O.W. Kuusinen ja Pertti Uotila
1) Es. "kapinakulkue", laulu (playback, kuoro ja orkesterisäestys), 0' 25".
2) "Kapinalliset", laulu (off), 0' 30".
8. An den schönen blauen Donau / Tonava kaunoinen
Säv. Johann Strauss nuorempi
Off, posetiivi, 1' 05".
9. Kyllähän sen ryypynkin ottaa vois
Säv. ja sov. Otto Donner, san. Eino Leino
Es. "juomaseurue", laulu (100 %), 0' 20".
10. "Ravintolatausta"
Säv. ja sov. Otto Donner
Yhtye (off), 0' 25".
11. "Saaristolaislaulu"
Säv. trad., sov. Otto Donner
Es. herra Helistö, haitari (100 %), 2' 40".
12. Kauneimmat aamut
Säv. ja sov. Otto Donner
Es. Helsingin Balalaikkaorkesterin jäsenistä koottu yhtye (playback), 1' 40".
13. "Slumrande toner -huiluimprovisaatio"
Säv. ja sov. Otto Donner
Es. Esa Pakarinen Jr., huilu (playback), kahdessa osassa, yht. 1' 20".
14. Trepak baletista Shtshelkuntshik / Pähkinänsärkijä
Säv. Pjotr Tshaikovski
Otto Donner, piano (off), 0' 20".
15. Jamshchik ne goni loshadej / Ajomies
Säv. ja san. trad. venäläinen
Es. Martti Tschokkinen ja Elsa Sylvestersson, laulu venäjäksi (100 %), 0' 20".
16. Streichquartette n:o 1 F-Dur / Jousikvartetto nro 1 F-duuri opus 18 nro 1 1. osa Allegro con brio
Säv. Ludwig van Beethoven
Es. jousikvartetti (playback), 2' 35".
17. "Juhlavalssi I"
Säv. ja sov. Otto Donner
Es. yhtye (playback), 1' 20".
18. Första kyssen, opus 37
Säv. Jean Sibelius, san. Johan Ludvig Runeberg
Es. Aino Takala, laulu, ja Henry Kapulainen, piano (playback, Aino Takala, laulu, ja Otto Donner, piano), 1' 20".
19. "Juhlavalssi II"
Säv. ja sov. Otto Donner
Es. yhtye (playback), 2' 30".
20. Pianoimprovisaatio
sarjasta Rakastava, opus 14
Säv. Jean Sibelius, sov. Otto Donner
Es. Henry Kapulainen, piano (playback, Otto Donner, piano), 1' 30".
21. Berceuse / Kehtolaulu
Säv. Arvid Järnefelt
Es. trio (playback), 0' 55".
22. Hymyilevä Apollo
Säv. ja sov. Otto Donner, san. Eino Leino
1) Matti Lehtinen, laulu, ja kirkkourut (off), 1' 00".
2) muunnelma "Lopputekstimelodia"; Kirkkourut (off, loppumusiikki), 1' 25".
Huomautuksia:
Musiikkinumeroon 7:1 sekoittuneena kuullaan väkijoukon laulamana katkelmia Virrestä 152 (vuoden 1886 virsikirjassa; vuoden 1938 virsikirjassa Virsi 170, "Jumala ompi linnamme --"; säv. trad. saksalainen, san. Martti Luther, suom. Jacobus Petri Finno, muokannut Elias Lönnrot). Kalle Holmberg laulahtaa kesken musiikkinumeron 11 "Jag älskar mitt folk --" (100 %), 0' 05". Musiikkinumeroiden 16 ja 19 edellä yhtye virittelee soittimiaan, 0' 35" ja 0' 15". Laskiaisjuhlissa kartanossa kuullaan taustamusiikkina pianomusiikkia (off), 3' 10". Tuomo Kattilakoski Leevi Madetojan roolissa tapailee sävellystä pianolla (playback), 1' 10".
- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Tarkastus- ja tekniset tiedot
Tarkastustiedot
Tarkastuselin:
VET
Tunnistenumero:
23283
Päätöspäivä:
09.10.1978
Formaatti:
35 mm
Pituus:
2865 m
Kesto:
105 min
Veroluokka:
10 %
Ikäraja:
K12
Osalukumäärä:
6
Tekniset tiedot
Värillisyys:
väri
Värijärjestelmä:
Eastmancolor
Ääni:
ääni
Kuvasuhde:
1,66:1
Kesto:
105 min
Pituus:
2865 m