Runoilija ja muusa

Näyttelijät

Esko Salminen

runoilija Eino Leino

Katja Salminen

Freya Schoultz, Eino Leinon ensimmäinen vaimo

Elina Salo

kirjailijar L. Onerva, Onerva Lehtinen, myöh. Madetoja

Paavo Liski

Kasimir Leino

Pertti Palo

Artturi Lönnbohm

Marita Nordberg

Freyan äiti

Heidi Krohn

Olga Lönnbohm

Kalle Holmberg

Akseli Gallén-Kallela

Henri Kapulainen

Jean Sibelius, "Sibbe"

Carl-Axel Heiknert

Sibelius vanhana

Jaakko Pakkasvirta

Otto Manninen

Virpi Uimonen

Anni Swan

Leif Wager

kartanon isäntä

Asta Backman

kartanon emäntä

Anitta Niemi

kartanon tytär

Esa Pakarinen Jr.

von Numers, Japanin-sodan upseeri

Ismo Kallio

maalaiskirjailija

Tom Wentzel

Freyan rakastaja

Kyllikki Forssell

Ida Aalberg

Elsa Sylvestersson

balettiseurueen rouva

Martti Tschokkinen

balettiseurueen isäntä

Kari Sohlberg

Pekka Halonen nuorena

Martti Kuningas

Halonen vanhana

Hannele Lauri

dekadentti nainen

Aarni Krohn

toimitussihteeri

Toivo Mäkelä

vanha tarjoilija

Timo Lapila

toimittajatoveri / merimies

Kari Sorvali

puhuja kansankokouksessa

Oiva Lohtander

kansankokoukseen osallistuja

Seppo Wallin

kansankokoukseen osallistuja

Juhani Kumpulainen

kabareen isäntä

Gustav Wiklund

lääkäri

Svante Martin

toimittajatoveri

Hannu Kahakorpi

nuorsuomalainen laskiaisjuhlassa

Erkki Seiro

toimittajatoveri

Ekaterina Ziablova-Hiitonen

vanha rouva

Erkki Saarela

toimittajatoveri

Lars Svedberg

nuorsuomalainen laskiaisjuhlassa

Timo Martinkauppi

vanhasuomalainen laskiaisjuhlassa

Pauli Virtanen

paksu mies laskiaisjuhlassa

Mauri Jaakkola

herkuttelija laskiaisjuhlassa

Pentti Saares

vanhasuomalainen laskiaisjuhlassa

Pekka Ojamaa

toimittajatoveri klubilla

Kalevi Tuhkanen

seppä

Anne Konttila

piikatyttö

Matti Lehtinen

laulaja hääjuhlassa

Aino Takala

laulaja laskiaisjuhlassa

Ylermi Poijärvi

jousikvartetin jäsen

Kari Lindstedt

jousikvartetin jäsen

Yrjö Lasonpalo

jousikvartetin jäsen

Pekka Helasvuo

jousikvartetin jäsen

Kreditoimattomat näyttelijät

Milja Mykkänen

konttoristi

Viktor Törhönen

kirjastovirkailija

Riitta Nelimarkka

nainen puistokäytävällä

Jaakko Seeck

mies puistokäytävällä

Rasmus Seeck

mies puistokäytävällä

Helga Viljanen

nainen puistokäytävällä

Otto Donner

vieras hääaterialla

Urho Rantakangas

puiston lakaisija

Tarja Lapila

nainen aterialla

Ove Miiros

mielenosoittaja

Tomira Savtschenko

mielenosoittaja

Irma Taina

mielenosoittaja

Kalervo Katajavuori

kokouksen osanottaja

Risto Mäenpää

kokouksen osanottaja

Matti Dahlberg

klubin vahtimestari

Raimo O Niemi

jäätelökauppias

Matti Marttila

mies Kaivopuistossa

Kyösti Mankamo

muuttomies

Verneri Salmenhaara

mies kapakassa

Heikki Katajisto

mies kapakassa

Esko Jantunen

juopunut merimies laivalla

Mani Suanto

kippari

Esa Vuorinen

merimies

Riitta Havukainen

Irina, tanssityttö

Erkki Peltomaa

valonheittimen hoitaja kabareessa

Helvi Aunio

ristiäisvieras

Kerstin Grönberg

ristiäisvieras

Sylvi Horko

ristiäisvieras

Tuula Koskinen

ristiäisvieras

Pirjo Kujanen

ristiäisvieras

Lena Paersch

ristiäisvieras

Sirppa Sivori-Asp

ristiäisvieras

Marita Österberg

ristiäisvieras

Anssi Mänttäri

hovimestari

Kalevi Immonen

mies laskiaisjuhlassa

Nora Ingvall

nainen laskiaisjuhlassa

Yrjö Käki

mies laskiaisjuhlassa

Paula Lehtikuusi

nainen laskiaisjuhlassa

Jorma Markus

mies laskiaisjuhlassa

Erik Niiranen

mies laskiaisjuhlassa

Heikki Takkinen

mies laskiaisjuhlassa

Matti Valtavirta

mies laskiaisjuhlassa

Jaakko Pyhälä

ylioppilas

Pertti Lassila

ratsastava suojeluskuntalainen

Marjatta Nissinen

kuuntelija Halosenniemessä

Risto Meelart

sähkösanomapoika

Tuomo Kattilakoski

Leevi Madetoja

Marja-Leena Keski-Kuha

tunnistamaton rooli

Muut esiintyjät

Hanuristi laivalla: herra Helistö

Nainen laskiaisjuhlissa: neiti Aaltonen

(Lähde: SKF 8)

Tekijät

Jaakko Pakkasvirta ohjaus

Titta Karakorpi käsikirjoitus

Jaakko Pakkasvirta käsikirjoitus

Esa Vuorinen pääkuvaaja

Irma Taina leikkaus

Johan Hake äänisuunnittelu ja äänitys

Otto Donner musiikki

Matti Marttila lavastus

Airi Iso-Lotila pukusuunnittelu

Mila Niemi maskisuunnittelu

Pertti Mutanen kuvaaja (operatööri )

Raimo Paananen kamera-assistentti

Tom Forsström apulaisäänittäjä

Olli Soinio apulaisäänittäjä

Anne Holmberg leikkaajan assistentti

Richard Fortelius rekvisiitta

Vesa Hauhia rekvisiitta

Marjatta Nissinen puvustaja ja maskeeraaja

Tuula Koski puvustaja ja maskeeraaja

Aune Ollila kampaaja

Anssi Mänttäri tuotantopäällikkö

Lauri Törhönen apulaisohjaaja

Jaakko Talaskivi järjestäjä

Marja-Liisa Raunio-Laine kuvaussihteeri

Milja Mykkänen tuotantosihteeri

Jussi Aalto valokuvaaja

Aarre M. Peltonen asiantuntija elämäkertakysymyksissä

Dennis Livson markkinointi

Antti Kokko värimäärittely

Tuomo Kattilakoski mixaus (Cinemix Oy )

Kreditoimattomat tekijät

Jaakko Pakkasvirta

tuottaja

Marjatta Nissinen

puvustus

Inkeri Terävä

naamiointi

Marjatta Niiranen

leikkausapulainen

Olli Soinio

leikkausapulainen

Kalervo Katajavuori

kuvaajan apulainen

harjoittelija

Matti Lehtinen

muusikko

laulu

Aino Takala

muusikko

laulu

Otto Donner

muusikko

piano

Pekka Helasvuo

muusikko

jousikvartetin jäsen / musiikkinumero 16

Yrjö Lasonpalo

muusikko

jousikvartetin jäsen / musiikkinumero 16

Kari Lindstedt

muusikko

jousikvartetin jäsen / musiikkinumero 16

Ylermi Poijärvi

muusikko

jousikvartetin jäsen / musiikkinumero 16

Kalevi Immonen

autonkuljettaja

Kalevi Tuhkanen

yhteyshenkilö Paltamossa

Tuotantotiedot

Elokuvan nimet:

Runoilija ja muusa

virallinen nimi

Poeten och hans musa

ruotsinkielinen nimi

Poeten och hans musa

ruotsinkielinen nimi Ruotsissa

Poeten och musa

ruotsinkielinen nimi Ruotsissa

Poet and Muse

englanninkielinen nimi

Poète et la muse, Le

ranskankielinen nimi

Dichter und Muse

saksankielinen nimi

Elämän koreus

työnimi

Palava rakkaus

työnimi

Tuotanto:

Filmityö Oy

Rahoittaja:

Suomen elokuvasäätiö SES

1 025 408 mk

Tuotantokustannukset:

2 839 205 mk

Valmistumisvuosi:

1978

Esitystiedot

Levittäjät:

O. Y. Kinosto

teatterilevitys

1978

Finnkino Oy

DVD-levitys

2007

Suomen teatteriensi-ilta:

13.10.1978

Helsinki: Maxim 1, Tuulensuu; Kuopio: Kuvakukko; Lahti: Ilves; Oulu: Kiistola (Suuri Näyttämö); Tampere: Häme; Turku: Kinola

Teatterikierroksen katsojaluku:

218 107

Teatterilevityskopioiden lukumäärä:

8

Muut esitykset:

17.11.1978

Fantasia, Jyväskylä

ensi-iltakierros

24.11.1978

Jaarli, Pori

ensi-iltakierros

01.12.1978

Adams 1, Vaasa

ensi-iltakierros

Televisioesitykset:

06.10.1980

MTV1

Katsojamäärä:

1 376 000

30.12.1986

MTV2

Katsojamäärä:

647 000

05.01.1996

MTV3

Katsojamäärä:

236 000

31.10.2009

YLE Teema

13.11.2014

YLE Teema

24.03.2016

Yle Teema

Festivaaliosallistuminen:

1979

Chicago International Film Festival

Chicago (IL), Yhdysvallat

1979

Dublin, Irlanti

1979

Hanasaari

Espoo, Suomi

1979

Moscow International Film Festival

Moskova, Neuvostoliitto

1980

Bangalore, Intia

1980

San Francisco (CA), Yhdysvallat

Palkinnot:

Elokuvatuotannon laatutuki 1978: 150 000 mk.
Valtion elokuvataiteilijapalkinto 1978: Esa Vuorinen 6 000 mk; Matti Marttila 4 000 mk.
Jussit 1979: paras kuvaus: Esa Vuorinen; paras lavastus: Matti Marttila; paras naisnäyttelijä: Elina Salo.
Moscow International Film Festival, Moskova, Neuvostoliitto 1979: Neuvostoliiton kirjailijaliiton diplomi käsikirjoituksesta; paras lavastus: Matti Marttila.

Ulkomaanmyynti:

Ruotsi

Levittäjä:

Sergel Films Distributions AB

Ruotsi

Levittäjä:

Sveriges Television (SVT)

Sisältöseloste

Vuosi 1903. Eino Leino kirjoittaa omistuksen veljelleen Kasimirille runokokoelmansa Kangastuksia ilmestyttyä. Leino kävelee Onervan kanssa ja lausuu tälle Jumalten keinun. Leino kirjoittaa Freya Schoultzille luovansa "hurjaa runoutta muinaissuomalaiseen tyyliin". Freya on saanut Leinolta syfilis-tartunnan ja mies tuntee velvollisuudekseen mennä naimisiin hänen kanssaan. Onerva soimaa Leinoa heikkoudesta ja sanoo Freyan tavoittelevan vain mainetta ja rahaa.

Leino ja Freya viettävät häitään, joiden ohjelmaan kuuluu Nocturne lauluesityksenä. Kesken esityksen Freya havaitsee Kasimirin alkavan sairauskohtauksen ja Leino auttaa veljensä pois hääpöydästä. Hääyönä Leino kirjoittaa runon Erotessa. Häämatka tehdään Leinon synnyinseudulle Paltaniemelle, kotitaloon Hövelöön. Freya vierastaa Leinon veljeä Artturia ja mielenvikaista sisarta Olgaa. Leino muistelee lapsuuttaan, synkkiä syksyjä ja talvia. Freya puhuu, että heidän pitäisi mennä hoitoon Pariisiin.

Vuosi 1905. Suurlakon aikaan Leino työskentelee kuumeisesti Helsingin Sanomien toimituksessa. Isänmaallinen innostus tarttuu häneen, mutta ennen pitkää hänen nuorsuomalainen, kansallista yhtenäisyyttä korostava linjansa joutuu ristiriitaan työväenliikkeen luokkaeroja tähdentävän linjan kanssa. Kotona Leino suuttuu, kun Freya on tuhlannut talousrahat peilin ostoon, ja kun Pariisin-matkaankin pitäisi säästää. Leino valittaa, ettei hän naimisiinmenonsa jälkeen ole kirjoittanut yhtään runoa, vaan on joutunut rahan vuoksi raatamaan lehtimiehenä ja suomentajana. Viaporin kapinaa 1906 Leino seuraa herrasväen kanssa Kaivopuiston kallioilta.

Leinot muuttavat uuteen asuntoon. Freya on raskaana, mutta Leino viettää remuisaa ravintolaelämää Halosen, Gallen-Kallelan ja Sibeliuksen seurassa. "Ensin join pelosta, sitten ilosta, lopulta minä vain totuin", Leino vastaa Halosen kysymykseen. Tyttärensä ristiäistilaisuudessa Leino pysyttelee sivustakatsojana ja lähtee kesken kaiken Kappeliin käyttäen verukkeena protestiin menevää vekseliä: Freyan suuttumus räjähtää ilmoille vieraiden läsnäollessa.

Leino jatkaa boheemielämäänsä tutussa taiteilijaseurassa, von Numers on palannut Venäjän-Japanin sodasta ja kertoo kokemuksiaan. Leino ja Freya vierailevat Otto Mannisen ja Anni Swanin luona, Leino tunnustaa Manniselle elävänsä "kuin Strindbergin näytelmässä". Hummattuaan jälleen pitkään Leino palaa kotiin ja kirjoittaa: "Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin". Hän kääriytyy mattoon, Freyan on murrettava ovi päästäkseen sisään.

Kasimirin syfilisperäinen paralysia on edennyt pitkälle. Leino saa kuulla, että hänen oma tautinsa ei vielä ole levinnyt aivoihin eikä keskushermostoon, ja on hoidettavissa elohopea- ja arsenikkikuureilla. Olutkapakassa Leino kuvittelee kohtaavansa kaksoisolentonsa ja syyttävät sukulaisensa. Senaatintorilla Leino näkee Onervan ja seuraa tätä konserttiin. He viettävät illan yhdessä ja jatkavat suhdettaan: "Me kaksi kuulumme yhteen", Leino sanoo.

Leino ja Onerva osallistuvat laskiaisjuhlaan suuressa kartanossa, myös Freya on paikalla rakastajansa kanssa. Leino naamioituu villisiaksi, joutuu väittelyyn vanhasuomalaisten kanssa ja ehdottaa Aleksis Kiveä kansallisrunoilijaksi Runebergin sijaan. Onerva pukeutuu mieheksi ja valittaa Suomen henkisen ilmapiirin ahtautta. Ida Aalberg saapuu ja lausuu vieraille Leinon runon. Freya yllätetään intiimistä tilanteesta rakastajansa kanssa: hän puolustautuu sillä, että Leino on jättänyt hänet yksin, ja hyökkää Onervan kimppuun. Raivoava Freya ajaa Onervaa takaa viinikellariin, uhkaa tappaa tämän ja heittelee viinipulloja rikki, kunnes kartanon isäntä taltuttaa hänet.

1920-luvulla Leino on jo vanha mies. Hän työntää kelkkaa Tuusulanjärven jäällä ja pysähtyy lepäämään. Suojeluskuntalaiset osuvat paikalle ja pelastavat hänet paleltumasta. Halosenniemessä Leino kuuntelee Järnefeltin Kehtolaulua ja lausuu testamenttinaan runonsa Väinämöisen laulu. Leevi Madetojan kanssa naimisissa oleva Onerva saa sähkösanoman: "Rakas ystävä, aika on täyttynyt. Myrskykello on soinut. Lyö hätärumpua. Rakas ystäväsi Eino Leino." Lopuksi Leino nähdään talvisessa metsässä vetämässä kelkkaa pienen tytön kanssa.

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.

Asiasanat:

1900-luku
avioliitto
aviorikokset
bordellit
elohopea
fennomania
harhat
häät
juopumus
kansallisuusliikkeet
konsertit
kulttuurielämä
kuppa
laskiainen
luova toiminta
luovuus
rakkaus
romanssit (ihmissuhteet)
runoilijat
sairaalat
suurlakko
sähkeet
taiteellinen työ
tappelut
uskottomuus
vanheneminen
velvollisuudet
ystävyys

Lehdistöarvio

"Korkealle kohoava ylistys Leinolle", otsikoi Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 14.10.1978) ja kirjoitti: "On saatu aikaan hyvin merkittävä suomalainen elokuva, innoittava ja toisia nuoria yrittäjiä kannustava. Kaikesta näkyy, että sekä itse Leinoa että hänen elämäänsä, ympäristöään ja vaikutustaan siihen on tutkittu huolella [- -]. Niin myös, että itse elokuvan tekeminen on tapahtunut vaivoja säästämättä: kaikki tieto, taito ja toteuttamismahdollisuudet on käytetty. Niinpä jo yksin vuosisadan alun epookin tuntuma näyttää sangen oikeasävyiseltä ja täyteläiseltä, mikä ei ole suinkaan tavallista meikäläisissä filmeissä."

"Onnistunut juhlaelokuva", kiitti myös Markku Tuuli (Katso 43/1978). "Runoilija ja muusa vakuuttaa ennenkaikkea hämmästyttävällä kuvallisella voimallaan. Jokainen lavastus ja valo tuntuu olevan paikallaan, ja pääkuvaaja Esa Vuorisen uljaalla avustuksella Pakkasvirta on nasevasti antanut maiseman ja ympäristön puhua Leinon runojen ja ajatusten puolesta. Filmissä ei lueta runoja kovinkaan paljon, mutta Pakkasvirran löytämät kuvat, niin järvien rannoilta, metsistä, Helsingin puistoista kuin ravintoloiden hämäristä ja huumaavista huoneista tai yläluokan mässäilyjuhlista, puhuvat: Leinon runoilijapersoona välittyy harvinaisella tavalla yksityiskohdista, ja Pakkasvirran käyttämät symbolit eläimistä, juoksevista puroista ja pilvistyvästä taivaasta, jotka helposti muodostuvat kliseiksi, ovat tällä kertaa aivan oikeilla paikoillaan."

"Jos Runoilijan ja muusan kirjallinen dramaturgia on korkealuokkainen, on sitä myös elokuvan visuaalinen hahmotus", säesti Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti 14.10.1978). "Pakkasvirta on lähtenyt erittäin rohkeasti yhdessä pääkuvaaja Esa Vuorisen kanssa luomaan kuvamaailmaa, joka mahdollisimman tarkoin vastaisi henkilöiden kulloistakin psyykkistä todellisuutta. [- -] Elokuvan ajoittain rämäkkä huumori ja kaikenlainen kuvienkaatamismentaliteetti yhdistyy erittäin luontevasti syvimpiin traagisiin tuntoihin. Pakkasvirran Leino on juuri sellainen Leino, jota tämän päivän ihminen kaipaa ja jossa hän pystyy tunnistamaan itsensä."

"Jaakko Pakkasvirran ohjaama Leino-elokuva on kunnianhimoinen ja onnistunut", tunnusti Erkka Lehtola (Aamulehti 14.10.1978) mutta epäili, "että se ei ole kovin pitkävaikutteinen - ei edes kaikessa siinä upeudessaan, jota elokuva tuhlailevasti tarjoilee. Saattaakin olla, että elokuvan ulkoinen loisto, sen visuaalisen toteutuksen varmuus [- -] tukahduttaa alleen joitakin olennaisia piirteitä. Se saattaa piilottaa myös herkkyyttä, Leinon kipeintä tuskaa, hänen epätoivoaan. Katsoja huomaa katselevansa hieman liian komeita otoksia - ja näin hän saattaa unohtaa, mistä tässä lopulta on kysymys. [- -] Komeudessa piilee myös pinnallisuuden vaara. Sana katoaa kuvan taakse."

"En tiedä, onko rakenne alunalkaen ja ehdoin tahdoin ajateltu juuri niin fragmentaariseksi kuin miksi lopputulos sen näyttää", katsoi Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 14.10.1978), "mutta totuus on, että vaikka jatko kiinteytyy [- -] niin ensimmäisen tunnin aikana monelle tilanteelle jälkikatsannossa jää vain tableau'n, harkitun kauniin ja huolitellun kylläkin, mutta silti vain taulun tai asetelman itseisarvo. Ongelmana tässä on mahdollisesti se, että Leinon ja Freya Schoultzin suhteen ydin tai lähtökohdat eivät oikein koskaan tule kunnolla ilmi, nähdään vain todella kaikissa käänteissään sopeutumaton, kahta tyystin eri maailmaa edustava ja siksi myös katsojan kannalta vähän käsittämättämäksi jäävä liitto."

"Jaakko Pakkasvirran ohjauksen ansiolistalla on ensimmäisenä mainittava tyylikkyys, ajankuvan hallinta sekä tarpeettoman 'värikkyyden' karttaminen", jakoi Leo Stålhammar kiitosta. "Viipyilevä kerronta sekä kuvan ja musiikin (Otto Donner) taitava yhteenliittäminen ovat kaikki erinomaisia asioita, mutta ne eivät riittäisi, jos eivät myöskin näyttelijäsuoritukset olisi parhaasta päästä. Esko Salmisen Eino Leino on pitkälti ja eräitä tyypillisiä eskosalmisilmeitä lukuunottamatta osuva näyttelijätyö. Ehkä kuitenkin hivenen jähmeämpi kuin pitäisi mutta kokokuvaltaan kohteelle oikeutta tekevä. Katja Salminen Freyana tekee läpimurtonsa elokuvaan. Puhdaspiirteinen ja uskottava roolisuoritus. [- -] Elokuvan persoonallisin suoritus on kiistatta Elina Salon L. Onerva. Elina Salo saa heti ensi tapaamisella tähän oman aikansa jännittävään runoilijattareen sekä naisellista charmia että salaperäisyyttä."

Kriittisyys kasvoi 1980-luvun tv-esitysten myötä. "Kenties elokuvasta puuttuu se sisäistävä henki, lopullinen sysäys, jonka voimasta kuvat lähtevät elämään", pohti Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 30.12.1986). "Pakkasvirran runoilijankuvaus on sittenkin kaikessa liian koreaa ja värikästä, melkein kuin koristepaperiin kääritty karamellirasia, josta löytyy jokaiseen makuun. Tätä vaikutelmaa korostaa vielä Esa Vuorisen 'taiteellinen' kuvaus. Hengen ankara laulu soi, mutta laulun sielu jäi vangitsematta."

Timo Malmia (Ilta-Sanomat 30.12.1986) "harmittivat dramaturgiset ongelmat": "Tuntuu kuin tekijät eivät itsekään lopulta tietäisi mitä haluavat sanoa ja miten." Antti Lindqvistin (Katso 1/1987) mielestä "elokuvan kokonaisnäkemys horjuu pahasti": "Yhteiskunnalliset ja yksityiset, objektiiviset ja subjektiiviset ainekset eivät sulaudu yhteen tekijöiden taitoja vastaavalla tavalla."

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.

Taustaa

Runoilija Eino Leinon syntymästä tuli vuonna 1978 kuluneeksi sata vuotta. Juhlavuoden merkeissä Filmityö Oy toteutti Leinon elämästä elokuvan, jonka käsikirjoituksessa ohjaaja Jaakko Pakkasvirta ja Titta Karakorpi saattoivat hyödyntää fil. tri Aarre M. Peltosen Leino-asiantuntemusta. Elokuva kuvailee Leinon ensimmäistä avioliittoa Freya Schoulzin kanssa sekä hänen rakkaussuhdettaan runoilija L. Onervaan (oik. Hilja Onerva Lehtinen), josta vuonna 1913 tuli säveltäjä Leevi Madetojan puoliso. Mukana tarinassa ovat myös Leinon vanhempi veli Kasimir Leino sekä taiteilijatuttavat Jean Sibelius, Akseli Gallen-Kallela ja Pekka Halonen. Alkuteksteihin liitettiin maininta: "Elokuvan kohtaukset ovat täysin kuvitteellisia, joskin elämäkertatietojen innoittamia." Käsikirjoituksen motoksi valittiin katkelma Eino Leinon eräästä kirjeestä Freya Schoultzille: "Minun täytyy samalla kertaa tehdä todellinen epätodelliseksi ja epätodellinen todelliseksi. Ainoastaan sillä tavalla minun on mahdollista elää tässä maailmassa." Kuvakäsikirjoituksen laati Jaakko Pakkasvirta yhdessä Esa Vuorisen kanssa. Tuotantoyhtiön tiedotteessa on Leinon Hövelössä asuvan veljen ja sisaren sukunimi muodossa Löhnbom (pro Lönnbohm).

Epookkikuvausta vaatineen elokuvan tuotantokustannukset olivat Suomen siihen asti kalleimmat, elokuvasäätiölle jätetyn loppuselvityksen mukaan 2 839 205 markkaa. Elokuvasäätiö tuki tuotantovaihetta yhteensä 980 000 markalla ja Mainos-TV televisioesitysoikeuksien ennakko-ostoin. Jälkikäteen elokuvalle myönnettiin 150 000 markan laatutuki sekä kuvaaja Esa Vuoriselle 6 000 markan ja lavastaja Matti Marttilalle 4 000 markan elokuvataiteilijapalkinto. Jusseja elokuvalle kertyi kolme, Vuorisen ja Marttilan lisäksi patsaan sai myös L. Onervan esittäjä Elina Salo. Runoilija ja muusa osallistui 1979 Moskovan elokuvafestivaaliin, missä Marttila sai parhaan lavastuksen palkinnon ja käsikirjoitus Neuvostoliiton kirjailijaliiton diplomin. Elokuva myytiin Ruotsiin.

Martti Tschokkisen sukunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Tsokkinen ja Kari Lindstedtin sukunimi virheellisessä muodossa Lindsedt. Tom Forsströmin sukunimi on lopputeksteissä virheellisessä muodossa Forström.

Suomessa Runoilija ja muusa keräsi elokuvateatterikierroksellaan yli 200 000 katsojaa. Yleisömenestys oli vuoden neljänneksi paras.

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.

Musiikki

1. Sua lemmin
Säv. ja sov. Otto Donner, san. Eino Leino
Matti Lehtinen, laulu, ja kitara (off, alkutekstimusiikki), 0' 55".

2. Aamulla varhain
Säv. ja san. trad.
Es. Elina Salo, laulu, ja piano (100 %), 0' 35".

3. Nocturne
Säv. ja sov. Otto Donner, san. Eino Leino
Es. Matti Lehtinen, laulu, ja kvartetti (playback), 2' 30".

4. Machen wir's den Schwalben nach / Ollaan niinkuin pääskyset operetista Die Csárdäsfurstin / Mustalaisruhtinatar
Säv. Emmerich Kálmán
Es. Katja Salminen, hyräily (100 %), 0' 10".

5. Erotessa
Säv. ja sov. Otto Donner, san. Eino Leino
Matti Lehtinen, laulu, ja kitara (off), 1' 20"

6. Merenkylpijäneidot
Säv. ja sov. Otto Donner, san. Eino Leino
Matti Lehtinen, laulu, ja urut (off), 2' 00".

7. L'lnternationale / Kansainvälinen
Säv. Pierre Degeyter, san. Eugene Pottier, suom. Lauri af Heurlin, O.W. Kuusinen ja Pertti Uotila
1) Es. "kapinakulkue", laulu (playback, kuoro ja orkesterisäestys), 0' 25".
2) "Kapinalliset", laulu (off), 0' 30".

8. An den schönen blauen Donau / Tonava kaunoinen
Säv. Johann Strauss nuorempi
Off, posetiivi, 1' 05".

9. Kyllähän sen ryypynkin ottaa vois
Säv. ja sov. Otto Donner, san. Eino Leino
Es. "juomaseurue", laulu (100 %), 0' 20".

10. "Ravintolatausta"
Säv. ja sov. Otto Donner
Yhtye (off), 0' 25".

11. "Saaristolaislaulu"
Säv. trad., sov. Otto Donner
Es. herra Helistö, haitari (100 %), 2' 40".

12. Kauneimmat aamut
Säv. ja sov. Otto Donner
Es. Helsingin Balalaikkaorkesterin jäsenistä koottu yhtye (playback), 1' 40".

13. "Slumrande toner -huiluimprovisaatio"
Säv. ja sov. Otto Donner
Es. Esa Pakarinen Jr., huilu (playback), kahdessa osassa, yht. 1' 20".

14. Trepak baletista Shtshelkuntshik / Pähkinänsärkijä
Säv. Pjotr Tshaikovski
Otto Donner, piano (off), 0' 20".

15. Jamshchik ne goni loshadej / Ajomies
Säv. ja san. trad. venäläinen
Es. Martti Tschokkinen ja Elsa Sylvestersson, laulu venäjäksi (100 %), 0' 20".

16. Streichquartette n:o 1 F-Dur / Jousikvartetto nro 1 F-duuri opus 18 nro 1 1. osa Allegro con brio
Säv. Ludwig van Beethoven
Es. jousikvartetti (playback), 2' 35".

17. "Juhlavalssi I"
Säv. ja sov. Otto Donner
Es. yhtye (playback), 1' 20".

18. Första kyssen, opus 37
Säv. Jean Sibelius, san. Johan Ludvig Runeberg
Es. Aino Takala, laulu, ja Henry Kapulainen, piano (playback, Aino Takala, laulu, ja Otto Donner, piano), 1' 20".

19. "Juhlavalssi II"
Säv. ja sov. Otto Donner
Es. yhtye (playback), 2' 30".

20. Pianoimprovisaatio
sarjasta Rakastava, opus 14
Säv. Jean Sibelius, sov. Otto Donner
Es. Henry Kapulainen, piano (playback, Otto Donner, piano), 1' 30".

21. Berceuse / Kehtolaulu
Säv. Arvid Järnefelt
Es. trio (playback), 0' 55".

22. Hymyilevä Apollo
Säv. ja sov. Otto Donner, san. Eino Leino
1) Matti Lehtinen, laulu, ja kirkkourut (off), 1' 00".
2) muunnelma "Lopputekstimelodia"; Kirkkourut (off, loppumusiikki), 1' 25".

Huomautuksia:
Musiikkinumeroon 7:1 sekoittuneena kuullaan väkijoukon laulamana katkelmia Virrestä 152 (vuoden 1886 virsikirjassa; vuoden 1938 virsikirjassa Virsi 170, "Jumala ompi linnamme --"; säv. trad. saksalainen, san. Martti Luther, suom. Jacobus Petri Finno, muokannut Elias Lönnrot). Kalle Holmberg laulahtaa kesken musiikkinumeron 11 "Jag älskar mitt folk --" (100 %), 0' 05". Musiikkinumeroiden 16 ja 19 edellä yhtye virittelee soittimiaan, 0' 35" ja 0' 15". Laskiaisjuhlissa kartanossa kuullaan taustamusiikkina pianomusiikkia (off), 3' 10". Tuomo Kattilakoski Leevi Madetojan roolissa tapailee sävellystä pianolla (playback), 1' 10".

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.

Tarkastus- ja tekniset tiedot

Tarkastustiedot

Tarkastuselin:

VET

Tunnistenumero:

23283

Päätöspäivä:

09.10.1978

Formaatti:

35 mm

Pituus:

2865 m

Kesto:

105 min

Veroluokka:

10 %

Ikäraja:

K12

Osalukumäärä:

6

Tekniset tiedot

Värillisyys:

väri

Värijärjestelmä:

Eastmancolor

Ääni:

ääni

Kuvasuhde:

1,66:1

Kesto:

105 min

Pituus:

2865 m

Kansallisfilmografia

Runoilija ja muusa (1978)

Laji

Näyttelijät

Kreditoimattomat näyttelijät

Muut esiintyjät

Tekijät

Kreditoimattomat tekijät

Tuotantotiedot

Esitystiedot

Sisältöseloste

Lehdistöarvio

Taustaa

Musiikki

Tarkastus- ja tekniset tiedot

Tarkastustiedot

Tekniset tiedot