Asessorin naishuolet (1937)

Ruotsinkielinen nimi:

Assessorns kärleksbekymmer

Näytä kaikki nimet

Muut nimet:

Asessor's Woman Troubles, The (englanninkielinen käännösnimi)

Soucis d'amour de l'assesseur, Les (ranskankielinen käännösnimi)

Frauensorgen des Assessors, Die (saksankielinen käännösnimi)

Ohjaus:

Toivo Särkkä

Yrjö Norta

Tuotanto:

Suomen Filmiteollisuus SF Oy

Maa:

Suomi

Laji

pitkä

fiktio

Genre:

komedia

Tiivistelmä:

Toivo Särkän ja Yrjö Nortan ohjaama komedia Asessorin naishuolet (1937) on ensimmäinen Agapetuksen eli kirjailija Yrjö Soinin samannimisen romaanin filmatisoinneista (toinen 1958). Asessori Alfred Haaravirran (Aku Korhonen) naishuolet alkavat, kun hänen pitkäaikainen taloudenhoitajattarensa Emma kuolee. Äreä vanhapoika ei osaa arvostaa uutta ja nuorta kotiapulaistaan Vienoa (Laila Rihte). Alfred pyytää taloudenhoitajakseen lapsuudenystäväänsä Matildaa (Siiri Angerkoski), joka käsittää asessorilta saamansa kirjeen kosinnaksi.

Tunnistatko elokuvaan liittyviä tekijöitä, esiintyjiä ja kuvauspaikkoja?

Kuvia ja videoita elokuvasta

Asessori Alfred Haaravirta (Aku Korhonen).
Neiti Matilda Bybom (Siiri Angerkoski).
Tuomari Pakkola (Yrjö Tuominen).
Aino Pakkola (Ester Toivonen).
Taidemaalari Veikko Pajukivi (Jorma Nortimo).
Vieno, asessorin uusi palvelijatar (Laila Rihte).
Sekalaisten tavarain kauppias (Kaarlo Kartio).
Aku Korhonen ja Siiri Angerkoski.
Aku Korhonen ja Laila Rihte.
Laila Rihte ja Ester Toivonen.
Tuomari Pakkola (Yrjö Tuominen) sekä hänen tyttärensä Hely (Ilse Erkkilä) ja Aino (Ester Toivonen).
Laila Rihte ja Aku Korhonen.
Jorma Nortimo ja Kaarlo Kartio.
Jorma Nortimo, Aku Korhonen ja Yrjö Tuominen.
Ester Toivonen ja Jorma Nortimo.
Yrjö Tuominen ja Aku Korhonen.
Tohtori Katajisto (Uuno Montonen, oik.) tarkistaa tuomari Pakkolan (Yrjö Tuominen) kunnon.
Jorma Nortimo ja Ester Toivonen.
Aku Korhonen.
Aku Korhonen, Siiri Angerkoski ja Ilse Erkkilä.

Näyttelijät

Aku Korhonen

asessori Alfred "Affe" Haaravirta, ent. Harström

Yrjö Tuominen

tuomari Pakkola

Ester Toivonen

Aino Pakkola

Jorma Nortimo

taidemaalari Veikko Pajukivi

Siiri Angerkoski

neiti Matilda Bybom

Laila Rihte

Vieno, asessorin palvelijatar

Kreditoimattomat näyttelijät

Ilse Erkkilä

Hely Pakkola

Lilli Sairio

Selma, Matildan ystävätär

Irja Kuusla

talonmiehen vaimo

Rosi Rinne

rva Salminen, Pajukiven vuokramatami

Kaija Suonio

opettajatar Eedit Haaravirta

Kaarlo Kartio

sekalaisten tavarain kauppias

Uuno Montonen

tohtori Katajisto

Annikki Arni

iskusävelmän laulaja

Maikki Sälehovi

Matildan 2. ystävätär

Hannes Hako

hotellin portieeri

Ida Salmi

hotellin siivooja

Maire Karila

Pakkolan palvelijatar

Tekijät

Toivo Särkkä ohjaus

Yrjö Norta ohjaus

Ensio Rislakki käsikirjoitus

Eino Kari elokuvaus

Yrjö Norta äänikuvaus

Olavi Karu musiikki (musiikin säveltänyt )

Karl Fager lavastus

Annikki Arni muusikko (laulu / musiikkikappale Kevään taika )

Tekijäkokoonpanot

Rytmi-Pojat

orkesteri

Kreditoimattomat tekijät

T. J. Särkkä

tuottaja

Yrjö Norta

leikkaus

Olavi Suominen

naamiointi

Kalle Peronkoski

kamera-assistentti

Kurt Vilja

äänitysassistentti

Nils Gustafsson

kuvausryhmän jäsen

Aarne Kajonterä

kuvausryhmän jäsen

Arvi Kuukka

puvut

Jorma Nortimon puvut

Eugen Malmstén

musiikin sovitus

Eugen Malmstén

orkesterin johto

Olavi Karu

laulun sanat

Tuotantotiedot

Alkuperäisteos:

Agapetus: Asessorin naishuolet. Helsinki: Otava, 1935. (romaani)

Elokuvan nimet:

Asessorin naishuolet

virallinen nimi

Assessorns kärleksbekymmer

ruotsinkielinen nimi

Asessor's Woman Troubles, The

englanninkielinen käännösnimi

Soucis d'amour de l'assesseur, Les

ranskankielinen käännösnimi

Frauensorgen des Assessors, Die

saksankielinen käännösnimi

Tuotanto:

Suomen Filmiteollisuus SF Oy

Tuotantokustannukset:

858 000 mk (SF:n vuoden 1937 keskiarvokustannus)

Valmistumisvuosi:

1937

Esitystiedot

Levittäjät:

Suomen Filmiteollisuus SF Oy

teatterilevitys

Europa Vision Oy

videolevitys

Finnkino Oy

DVD-levitys

Suomen teatteriensi-ilta:

28.02.1937

Helsinki: Rex; Kuopio: Puijo; Lahti: Ilves; Pori: Kino; Tampere: Tuulensuu; Turku: Bio-Bio; Viipuri: Kinolinna; Kotka: Bio-Biossa

Teatterilevityskopioiden lukumäärä:

Televisioesitykset:

13.12.1964

TV1

Katsojamäärä:

1 550 000

25.03.1975

TV1

Katsojamäärä:

1 900 000

20.07.1986

TV2

Katsojamäärä:

299 000

13.01.1995

TV2

Katsojamäärä:

523 000

03.01.2002

YLE TV2

21.09.2004

YLE TV2

03.05.2006

YLE TV1

02.06.2009

YLE TV2

21.08.2012

YLE TV1

05.08.2014

YLE TV1

18.01.2016

YLE TV1

Sisältöseloste

läkäs asessori Alfred Haaravirta, piintynyt vanhapoika, löytää eräänä aamuna taloudenhoitajattarensa Emman kuolleena ja hälyttää ystävänsä tuomari Pakkolan, jonka tytär Aino järjestää asessorille uuden kotiapulaisen: kun nuori Vieno ei kuitenkaan osaa olla asessorin mieliksi, mies muistaa 30 vuoden takaisen nuoruudenystävänsä Matildan, joka juuri on palannut Amerikasta. Asessori kirjoittaa Matildalle Vaasaan ja pyytää tätä taloudenhoitajattarekseen sanankääntein, jotka Matilda käsittää kosinnaksi. Pian asessori katuu kirjettään, mutta Vieno on ehtinyt postittaa sen, ja Matilda ilmoittaa saapuvansa Heisinkiin sopimaan kuulutuksista.

Asessori ei näe muuta neuvoa kuin livistää ennen Matildan tuloa. Palatessaan kotiin juhlapäivällisiltä hän kuulee Vienolta, että "neiti nukkuu sohvalla matkasta väsyneenä". Vieno ei ehdi kertoa, että kyseessä on asessorin opettajatarsisar Lohjalta, kun asessori jo pakenee suin päin frakissaan ja ilman matkatavaroita rautatieasemalle ja ostaa lipun ensimmäiseksi lähtevään junaan, jonka määränpää sattuu olemaan Viipuri. Aamulla asessori soittaa hädissään viipurilaisesta hotellista tuomarille, joka lupaa lähettää rahaa puhelinmääräyksenä ja Ainon kehotuksesta matkustaa lopulta itsekin Viipuriin asessorin avuksi.

Hotellin ravintolassa asessori tutustuu helsinkiläiseen taiteilija Veikko Pajukiveen, joka alituisessa rahapulassaan on saapunut Viipuriin kauppaamaan töitään, mutta saanut myydyksi vain pukunsa. Tuomari tapaa miehet hilpeällä tuulella, maksaa heidän laskunsa ja saattaa heidät asessorin huoneeseen nukkumaan asettuen itse viereiseen, Veikon varaamaan huoneeseen. Tuomarin ollessa aamutoimillaan kylpyhuoneessa kauppias saapuu hakemaan Veikon myymää pukua ja viekin tuomarin puvun. Raivostunut tuomari lähettää Veikon Helsinkiin hakemaan toista pukua, mukana viesti Ainolle. Asessori on niin huolestuneen ja sekavan oloinen, että tuomari epäilee häntä hermosairaaksi ja kutsuu lääkärin: asessorin hilpeydeksi lääkäri kuitenkin luulee yöpukuista, vuoteessa pysyttelevää tuomaria potilaaksi ja määrää tälle rauhoittavaa lääkettä.

Helsingissä Veikko tutustuu Ainoon, joka jo aikaisemmin on pannut merkille läheisessä puistossa maalanneen Veikon. Seurustelu jatkuu ravintolassa molemminpuolisen ihastuksen merkeissä, mutta Veikon kosinnan Aino vielä torjuu. Asessori ja tuomari palaavat kotiin; Aino kertoo isälleen asessorin väärinkäsityksestä, josta hän on kuullut Vienolta. Pitkän epäröinnin jälkeen myös Matilda matkustaa Helsinkiin ja ilmestyy tapaamaan asessoria aamukahvin aikaan; odottamaton kohtaus järkyttää asessoria niin, että hän joutuu vuoteenomaksi ja Matildan hoivaamaksi. Tällä välin Aino kertoo isälleen suhteestaan Veikkoon ja halustaan mennä naimisiin. Tuomari ei hyväksy "sellaista hunsvottia" vävykseen, mutta kun Aino pitää päänsä, isä lupaa suostumuksensa siinä tapauksessa, että asessori menee naimisiin Matildan kanssa.

Matilda on epävarma asemastaan ja tekee lähtöä: asessori kuitenkin estää sen ja myöntää haluavansa naimisiin. Viipurin-matkan aiheuttanut väärinkäsitys selviää nyt myös asessorille, kun Vieno saa kertoa sisaren käynnistä ja näyttää tämän kirjeen. Kotonaan tuomari yrittää parhaillaan lepytellä Ainoa, kun asessori saapuu vierailulle käsipuolessaan Matilda, jonka hän esittelee tulevana vaimonaan. Aino ilahtuu, tuomari tarvitsee kamferttia toipuakseen tiedosta, mutta pian hän on valmis antamaan siunauksensa Ainon ja Veikon liitolle. Asessorin luona Matilda ryhtyy opettelemaan talon tavoille taloudenhoitajattareksi jäävän Vienon opastuksella.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.

Asiasanat:

alkoholinkäyttö
asessorit
avioliitto
filmatisointi
hotellit
kosinta
kotiapulaiset
kuolema
lääkärit
rakkaus
ravintolat
ruokailu
sosiaalinen käyttäytyminen
taidemaalarit
taloudenhoitajat
tavat
tuomarit
vähävaraisuus
väärinkäsitykset
yksineläjät

Lehdistöarvio

"Asessorin naishuolet on farssinsekainen filmikomedia, jolla ei lienekään muuta kuin ajanvietteen tarkoitus", tuumi Heikki Välisalmi (Suomen Sosialidemokraatti 2.3.1937) kritiikin yleislinjan mukaisesti. "Sellaisena se puolustaa paikkaansa, eikä tarvitse mitään vertauskohtia." "Assessorns kärleksbekymmer har tillkommit utan större konstnärliga aspirationer", yhtyi H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 1.3.1937) käsitykseen. "De båda regissörerna, magister Särkkä och ingenjör Norta, ha enbart bemödat sig om att åstadkomma ett sorglöst lättfattligt lustspel, och även lyckats däruti förträffligt."

"Rislakki on tehnyt kiinteätä ja eheää työtä filmin rungon laatiessaan", kiitti Y. (Uusi Suomi 2.3.1937). "Näkyy, että hänellä on alalla jo kokemusta. Kohtaukset nivelloituvat luontevasti toisiinsa ja komediajuoni on selkeä ja tajuttava. Toivo Särkän ja Yrjö Nortan ohjaus on ilmeisesti varsin maltillisesti suhtautunut tehtäväänsä. Mitään ihmeellisiä yllätyksiä suomalaiseen tämän hetken filmiohjaukseen se ei ole tuonut, mutta toisaalta se on myöskin osannut pysytellä mahdollisuuksiensa rajoissa."

Varsin yleisesti käsikirjoittaja Rislakin ja näyttelijä Aku Korhosen panokset nähtiin elokuvan vahvimpina valtteina. "Se, mikä tämän elokuvan tekee suosittelun arvoiseksi, on sen erinomainen käsikirjoitus", puntaroi E. S. (Eero Soini, Aamulehti 3.3.1937). "Agapetuksen romaanista on Ensio Rislakki muovannut todella Valentinin kynän arvoisen käsikirjoituksen, josta ei juuri moitteen sijaa löydä. Keskustelut ovat täynnään sukkeluuksia ja 'hulluuksia' ja tapahtumat vyöryvät toinen toisensa niskaan niin nopeassa tahdissa, että niiden muodostaman vyyhden selvittämiseksi vaaditaan poikkeuksellisen hyvää taitomiestä."

"Hän on tunnustusta ansaitsevalla taidolla karsinut pois kaikki epäoleelliset kohdat", arvioi S-ö (Veikko Sirviö, Ilta-Sanomat 2.3.1937) Rislakin työtä, "liittänyt joukkoon uusia sattuvia repliikkejä ja kiinnittänyt huomionsa eritoten luontevaan siirtymiseen kohtauksesta toiseen. Tilanteiden sujuva vaihtuminen onkin elokuvan myönteisimpiä piirteitä antaen koko näytelmälle miellyttävän näppäryyden leiman. Eri kohtaukset on viritetty reippaaseen farssin tahtiin ja lavastettu aistikkaasti."

"Ensio Rislakin käsikirjoitus ansaitsee täyden kiitoksen", ajatteli myös Aa (Aino Aurela, Elokuva-Aitta 6/1937), "se on aukoton ja sujuva ja - mikä tärkeintä - melkein tavanmukaisiksi tulleet huvinäytelmämauttomuudet puuttuvat kokonaan tästä filmistä, ja se on jo paljon se. Muuten filmi elää kokonaan Aku Korhosen varassa. Hänen asessorinsa on yhtä riemukas, yhtä herkullisesti hahmoteltu ja yhtä herkästi esitetty kuin hänen Hillin Jussinsa ja Salttunsakin. Suomalainen filmi olisi paljon köyhempi, jos sillä ei olisi Aku Korhosta!"

"Kaikkein suurin ansio filmi-Asessorin onnistumiseen lienee kuitenkin 'asessorilla' itsellään", katsoi myös M. V. (Helsingin Sanomat 1.3.1937). "Aku Korhonen on kertakaikkiaan riemastuttava - ja huolimatta siitä, että farssin sävellajissa liikkuva juoni on asettanut hänet jatkuvasti mahdottomien tilanteiden eteen, hän ei eksy liioitteluun vaan tekee kommelluksensa aivan luonnollisella ja hyväksyttävällä tavalla."

"Aku Korhonen on luonut asessoristaan tyypin, joka kuuluu suomalaisen filmin ensimmäisten henkilöluomien joukkoon", ylisti Y. "Varma, uskottava ja eheäpiirteinen luomus, joka äkkinäisissä tuiskahteluissaan ja ärhentelyissäänkin sisällytti itseensä paljon inhimillisyyttä." "Hän on verraton puheensa luontevuudessa ja oivallinen eleittensä hallinnassa", säesti S-ö. "Aku Korhosen asessori kuuluu epäilemättä Suomen filmitaiteen riemastuttavimpiin hahmoihin."

Ainoan poikkitelaisen näkemyksen esitti Heikki Välisalmi: "Ohjauksen syyksi on kuitenkin luettava se ikävä juttu, että Aku Korhonen on saanut pelata liiaksi teatteria. Hän on hauska, siitä ei väitellä, ja menee varmasti yleisöön. Mutta hänen mimiikkinsä on teatterimimiikkiä, jota olisi katseltava hyvän matkaa partaan toiselta puolelta eikä filmin lähikuvasta. Se on siihen liian voimakasta."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.

Taustaa

Elokuva Asessorin naishuolet (1937) perustuu Agapetuksen samannimiseen humoristiseen romaaniin (1935), joka heti tuoreeltaan ylti neljään painokseen. Käsikirjoituksen teki Ensio Rislakki - tärkeimmät muutokset romaaniin verrattuna olivat pikkusisar Helyn lisääminen Pakkolan perheeseen ja taidemaalari Pajukiven nostaminen tarinaan mukaan jo lähes alkuvaiheessa.

Kuvaukset alkoivat 5.1.1937 ja saatiin loppuun helmikuun kuluessa. Mukana on vain kuusi lyhyttä ulkokuvavälähdystä, joista kolme esittää ohikiitäviä pikajunia, kaksi taiteilijaa puistossa ja yksi kadulla juoksevaa asessoria. Käsikirjoitukseen sisältyi myös kohtaus, missä Aino Pakkola ja Veikko Pajukivi keskustelevat kadulla kävellessään - kuvattaessa se on muutettu puhelinkeskusteluksi.

Elokuvasta on jätetty pois käsikirjoituksen kolme jaksoa, mm. asessori ruokailemassa kerholla Emman kuoleman jälkeen sekä Ainolle, Veikolle ja Helylle kirjoitettu loppukohtaus. Toisaalta Ainon ja Veikon ravintolakohtaukseen on lisätty Annikki Arnin esittämä laulunumero. Elokuvatoimittajana Annikki Arni tunnettiin myöhemmin nimimerkillä Marja-Leena.

Yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskitasoa; vuoden 1945 loppuun mennessä elokuvan oli nähnyt lähes 400 000 henkilöä. Tuotantokustannustieto 858 000 markkaa perustuu T. J. Särkän 1945 laatimassa muistossa Kotimaisen elokuvan kannattavaisuus ilmoitettuun SF-elokuvien vuosikeskiarvoon. Bruttotuotto oli vuoden 1945 loppuun mennessä 2 843 693 markkaa, josta tuotantoyhtiön osuus 1 485 679 markkaa.

Fennada-Filmi tuotti vuonna 1958 romaanista uuden elokuvasovituksen. Sen ohjasi Lasse Pöysti, joka itse näytteli taidemaalaria. Asessorina nähtiin Hannes Häyrinen, varatuomari Pakkolana Toivo Mäkelä, Aino Pakkolana Elina Pohjanpää ja Vienona Rauha Rentola. Viipurissa tapahtuvat jaksot oli siirretty Tampereelle.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.

Musiikki

1. Teemamusiikki
Säv. Olavi Karu, sov. Eugen Malmstén
Rytmi-Pojat (off), kolmeen kertaan, yht. 6' 35".

2. Machen wir's den Schwalben nach / Ollaan niin kuin pääskyset operetista Die Csárdásfürstin / Mustalaisruhtinatar
Säv. Emmerich Kálmán, san. Leo Stein ja Béla Jenbach, suom. Jalmari Finne
Es. Siiri Angerkoski, laulu (100 %), 0' 25"

3. Niin minä neitonen sinulle laulan
Säv. trad.
Es. Yrjö Tuominen, hyräily (100 %), 0' 05".

4. Aika keväinen / Kevään taika
Säv. ja san. Olavi Karu, sov. Eugen Malmstén
Es. Annikki Arni, laulu (playback, Rytmi-Poikien säestys), 3' 55".
Levytys:
Georg Malmstén ja Dallapé-orkesteri; Odeon A 228423, 1936.
Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 2 - Levytyksiä vuosilta 1937-1939; Artie Music AMCD 1031, 2010.

5. Raatikkoon
Säv. trad.
Es. Aku Korhonen, vihellys (100 %), kolmeen kertaan, yht. 0' 10".

Huomautuksia:
Elokuvan alku- ja loppumusiikki sisältyy Teemamusiikkiin (nro 1).

Aku Korhonen hyräilee (mm. Porilaisten marssia, säv. Christian Friedrich Kress) (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 25".

Kevään taian (nro 4) aikana "ravintolavieraat" tanssivat.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) pohjalta

Tarkastus- ja tekniset tiedot

Tarkastustiedot

Tarkastuselin:

VET

Tunnistenumero:

730

Päätöspäivä:

25.02.1937

Formaatti:

35 mm

Pituus:

90 min

Kesto:

2450 m

Veroluokka:

Ikäraja:

Tarkastamolaji:

Näytelmä 1.

Osalukumäärä:

Tunnistenumero:

T-00730

Päätöspäivä:

27.06.1989

Formaatti:

video

Pituus:

2450 m

Kesto:

86 min.

Ikäraja:

Tarkastamolaji:

Näytelmä 1.

Osalukumäärä:

Tarkastuttajat:

Europa Vision Oy

Tekniset tiedot

Värillisyys:

Ääni:

ääni

Äänijärjestelmä:

YN-menetelmä

Kuvasuhde:

1,37:1

Kesto:

90 min

Pituus:

2450 m